Konferenssipuolivälierä San Jose-Anaheim

Keskustelua NHL:stä ja sen pelaajista.

Kumpi menee jatkoon?

San Jose
15
94%
Anaheim
1
6%
 
Ääniä yhteensä : 16
Ylläpitäjä
Avatar
Viestit: 8254
Liittynyt: 17.02.2008 21:51
Suosikkijoukkue: Rosenlewin Urheilijat-38, St. Louis Blues, HK TsSKA Moskova, HC Luvia

Konferenssipuolivälierä San Jose-Anaheim

ViestiKirjoittaja HijoDelViento » 13.04.2009 12:57

Tähän ketjuun kaikki keskustelu tästä sarjasta.

Otteluohjelma:

17.4 05:30 San Jose-Anaheim 0-2
20.4 05:00 San Jose-Anaheim
22.4 05:30 Anaheim-San Jose
24.4 05:30 Anaheim-San Jose

Tarvittaessa:

26.4 05:00 San Jose-Anaheim
28.4? Anaheim-San Jose
30.4? San Jose-Anaheim
Ehkä kommentoitavaa? Rekisteröidy mukaan ja anna sanataiteen miekkasi sivaltaa.............................

Avatar
Viestit: 4465
Liittynyt: 03.07.2008 20:47
Suosikkijoukkue: Porin Ässät Liigan pudotuspeleissä keväällä 2016

Re: Konferenssipuolivälierä San Jose-Anaheim

ViestiKirjoittaja kuningas26 » 15.04.2009 13:22

Se on sitten kohta menoa särjillä. Kalifornian hegemonia taistelulla on hyvä aloittaa pitkä ja kivinen tie kohti Stanley Cupia. Sharks voitti niin läntisen konfrenssin kuin koko NHL:n runkosarjan, napaten itselleen ensimmäistä kertaa seurahistoriassa Presidents' Trophyn. Kotiedulla ei kuitenkaan suurta merkitystä ole, kun joukkueet sijaisevat maantieteellisesti hyvin lähellä toisiaan, tosin Shark Tank on NHL:n pahin vieraskenttä, joten mieliäkseen jatkoon Duckien on selätettävä Sharks vähintään kerran heidän kotiluolassaan. SJS pelasi hyvän runkosarjan, vaikka hyytyikin loppupuoliskolle osittain monien loukkaantumisten takia, mutta silti näkisin että joukkue lähtee selvänä ennakkosuosikkina ottelusarjaan.

Maalivahtipeli kallistuu selvästi särkien puolelle, onhan joukkueessa kova playoff's-maalivahti, monessa liemessä keitetty, kylmäpäinen Evgeni Nabokov, muttei sovi myös unohtaa Brian Boucheria, joka on parhaimmillaan loistava kakkosmolari. Sen sijaan Anaheimilla asiat eivät ole niin hyvin. Jonas Hiller pelasi toki hyvän runkosarjan, mutta miehellä on kokemusta playoffseista tasan ei yhtään, joten nähtäväksi jää miten sveitsiläinen kestää paineet. Toki varalla on kokenut J-S Giguere, mutta hänen varaansa en laskisi tällä kaudella mitään.

Puolustuksessa onkin sitten paljon tasaisempaa. Siinä missä San Josella on Rob Blake ja Dan Boyle, on Anaheimilla heittää jäälle Chris Pronger ja Scott Niedermayer. Myöskään runkopuolustajissa ei suurta eroa ole, San Josella on Christian Ehrhoff ja Marc-Edouard Vlasic, Anaheimin Ryan Whitneyta ja James Wisniewskiä vastaan. Tähän kun vielä lisätään herrat nimeltä Brad Lukowich, Douglas Murray, Francois Beauchemin, Brett Hedican sekä seiskapakit Kent Huskins & Sheldon Brookbank ei eroa juurikaan löydy.

Ducksien paras ase onkin ehdottomasti ykkösnyrkki, Perry-Getzlaf-Ryan, joka täytyy pitää tiukassa vartioinnissa tai muuten saattaa käydä hyvin huonosti, erityisesti Perry kaipaa kunnon opetusta mitä kentällä saa, ja mitä siellä ei saa tehdä. Joe Thorntoniahan tullaan taas joka keväiseen tapaan dissaamaan paljon median toimesta ikuisena epäonnistujana ja sitä rataa, mutta tänä vuonna uskon että Thornton viimein näpäyttää epäilijöitään saadessaan rinnalleen huippukauden pelanneen maaliahne Devin Setoguchin sekä viime kauden pettymysten jälkeen omanitsensä löytäneen kapteeni Patrick Marleaun. San Josen hyökkäysmateriaali on muutenkin paljon Anaheimin omaa leveämpi, ykköskentän takana häärii sellasia nimiä kuin Milan Michalek, Joe Pavelski, Jonathan Cheechoo, Ryane Clowe, Travis Moen, Jeremy Roenick sekä hieno mies Mike Grier unohtamatta todellista playoff-soturia, Claude f'n Lemiöötä.

Veikkaankin, että Sharks vie sarjan 4-1 tai 4-2 paremman maalivahtipelin, sekä erikoistilanne osaamisensa takia. Lisäksi San Jose on hyvin kurinalainen joukkue, joka ei jäähyjä ota, joten Teemu Selänteestä tehdään täysin hyödytön mies. Golfkentät kutsuvat.

Keskinäiset ottelut kaudella 08-09:

9. lokakuuta @ San Jose: Sharks 4 - 1 Ducks
17. lokakuuta @ Anaheim: Ducks 4 - 0 Sharks
11. joulukuuta @ San Jose: Sharks 2 - 0 Ducks
15. maaliskuuta @ Anaheim: Ducks 0 - 1 Sharks
4. huhtikuuta @ San Jose: Sharks 2 - 5 Ducks
5. huhtikuuta @ Anaheim: Ducks 2 - 3 Sharks

Joukkuetilastovertailua (sijoitus koko liigassa):


Sharks:
Kauden rekordi: 53-18-11 (1.)
Kotirekordi: 32-5-4 (1.)
Vierasrekordi: 21-13-7 (6.)
Tehdyt maalit: 257 (7.)
Päästetyt maalit: 199 (3.)
Ylivoima: 24.2% (3.)
Alivoima: 83.3% (5.)
Viimeiset 10: 5-4-1

Ducks:
Kauden rekordi: 42-33-7 (17.)
Kotirekordi: 20-18-3 (23.)
Vierasrekordi: 22-15-4 (4.)
Tehdyt maalit: 245 (14.)
Päästetyt maalit: 235 (18.)
Ylivoima: 23.6% (5.)
Alivoima: 79.7% (23.)
Viimeiset 10: 7-2-1

Joukkueiden top5-pistemiehet:

Sharks:

Joe Thornton 82 25+61=86 +16
Patrick Marleau 76 38+33=71 +16
Devin Setoguchi 81 31+34=65 +16
Joe Pavelski 80 25+34=59 +5
Milan Michalek 77 23+34=57 +11

Ducks:

Ryan Getzlaf 81 22+66=91 +5
Corey Perry 78 32+40=72 +10
Scott Niedermayer 82 14+45=59 -8
Bobby Ryan 64 31+26=57 +13
Teemu Selänne 65 27+27=54 -3

Maalivahdit (ottelut, voitot-tappiot-jatkoaikatappio, torjunta-%, päästettyjen maalien keskiarvo):

Sharks:
Evgeni Nabokov 62 41-12-8, 91,0%, 2.44
Brian BOucher 22 12-6-3, 91,7%, 2.18

Ducks:

Jonas Hiller 46 23-15-1, 91,9%, 2.39
Jean-Sebastien Giguere 46 19-18-6, 90,0%, 3.10

Kuva
Four passes break any defence

Ylläpitäjä
Avatar
Viestit: 14833
Liittynyt: 12.05.2008 16:38
Paikkakunta: Kuopio
Suosikkijoukkue: TPS, NHL, Junnut

Re: Konferenssipuolivälierä San Jose-Anaheim

ViestiKirjoittaja Legenda » 15.04.2009 18:47

San Jose ja Anaheim. Rakkaat paikallisvastustajat joiden taistelusta tulee varmasti jotain ikimuistoista ja hienoa. Joukkueet jotka pelaavat taidon lisäksi myös kovuudella. Omalta osaltaan tämä pari on mielenkiintoisin alkusarjan pari ja syitä tulee seuraavassa.

Maalivahdit

Evgeni Nabokov & Brian Boucher vs Jean-Sebastien Giguere & Jonas Hiller

Herkullinen asetelma heti alkuunsa. Kaksi NHL'n parhaimmistoon kuuluvaa maalivahtia vastakkain ja heidän tukenaan luotettavat kakkosvahdit. Anaheim tosin vie tämän kauden esityksissä kakkosvahdeissa voiton sillä Boucher on päästänyt pariinkiin otteeseen pari aika hirveää hörppyä taaksensa. Hiller taasen on ollut yllättävän varma noinkin kokemattomaksi maalivahdiksi ja hän pystyy varmasti torjumaan myös jossain matsissa playoffeissa.
Ykkösvahdit kuitenkin tulevat näyttelemään pääosaa tässä sarjassa omalta osaltaan ja niinhän sen kuuluukin mennä. Joukkue jolla ei ole luotettavaa ykköstä ei voi voittaa. Ikinä.

Evgeni Nabokov. Vuoden 2001 Calder Trophyn voittaja ja Vuoden 2008 maailmanmestari Venäjän riveissä. Luotettava, kokenut ja rauhallinen. Sanat jotka kuvaavat Nabokovia täydellisesti. Nabokov on tehnyt pitkän päivätyön päästäkseen NHL'n parhaimpien maalivahtien joukkoon. 492 runkosarjan ottelua Sharksin paidassa, 249 voittoa ja vain 1 129 päästettyä maalia runkosarjassa. Playoffeissa 59 ottelua, 30 voittoa ja vain 129 päästettyä maalia. Kovia saldoja kun vertaa moneen muuhun NHL vahtiin. Tällä kaudella Nabokov ylti koko uransa parhaimpaan suoritukseen nappaamalla kauden aikana 62 ottelua tililleen saldona peräti 41 voittoa ja vain 12 tappiota varsinaisella peliajalla. Monikaan maalivahti ei ole pystynyt NHL'n historiassa samanlaisiin tilastoihin. Siksi olisikin suotavaa, että Nabokov pääsisi jo tänä keväänä haistelemaan Vezinan suloista tuoksahdusta.
Nabokov on ollut useina vuosina Sharksien parhaimmistoa playoffeissa ja harvoin, jos ikinä, on hänen virheisiinsä Sharks kaatunut hakiessaan menestystä. Nabokov omaa uskomattoman kunnon ja pystyy leikiten pelaamaan vaikka jokaisen ottelun jota Stanley Cup vaatii. Nabokov tulee olemaan Anaheimille kova luu, ehkä jopa liian kova. Nabokov pystyy tekemään mahtavia refleksitorjuntoja, mutta silti on jos sekunnin päästä aivan rauhallinen.
Nabokovin aisapari, Brian Boucher, taas onkin asia erikseen. Philadelphian ensimmäisen kierroksen varaus kesältä '95 piti olla jotain suurta. Hänen piti olla se henkilö joka kantaa Philadelphian kohti unelmaa ja sitä tärkeintä, Stanley Cupia. Ensimmäisellä kaudellaan Boucher olikin varmaotteinen nuori maalivahti joka nappasi siedettävät 20 voittoa 35. ottelusta. Seuraavilla kausilla kuitenkaan kehitys ei jatkunut vaan Boucher ajautui nopeasti kiertolaisen asemaan ja hänen tiensä kävivät Phoenix Coyotesin, Calgary Flamesin, Chicago Blackhawksin ja Columbus Blue Jacketsin kautta lopulta San Joseen kaudeksi 07/08. Ensimmäisellä kaudella ei paljon vastuuta tullut vaan Sharks luotti Nabokovin torjuntoihin. Koko kaudella Boucher pääsi torjumaan vain viidessä ottelussa, mutta pystyi ottamaan näistä kolme voittoa ja piti torjuntaprosentinsakkin todella korkealla, 93,2 %'ssa. Täksi kaudeksi Sharks tekikin viisaasti, koska varmasti viime kauden aikana kävi selville, että väsymys painoi ajoittain Nabokovia ja Boucherillekkin annettiin vastuuta rohkeammin. Kauden saldona 22 ottelua joista 12 voittoa torjuntaprosentilla 91,7. Siedettävä luku, mutta varsinkin loppukaudesta Boucher päästi pari liian helppoa maalia. Pudotuspeleissä Boucher siis tuskin tulee pelaamaan ellei ihmeitä tapahdu. Nabby on terästä tällä hetkellä (vaikkakin pari huonohkoa ottelua alla viimeisestä viidestä ottelusta), joten Boucher saa olla nuorille pelaajille tuutorina vaihtoaition luukulla.

Toisessa päässä sitten onkin kokemusta tarjolla kovista peleistä. Jean-Sebastien Giguere on palkittu uransa aikana melko mukavilla pysteillä. Kaudella 97/98 hänet palkittiin AHL'n parhaan maalivahtiduon muodostamisesta yhdessä Tyler Mossin kanssa. Tästä hän raivasi tiensä Calgary Flamesin riveistä Anaheim Ducksin riveihin ja tällöin alkoi nousukiito kohti tähtiä. Jo ensimmäisen Anaheimissa vietetyn kautensa jälkeen Giguere nimitettiin Kanadan MM-kisajoukkueen kolmosvahdiksi ja seuraavana vuonna Giguere olikin jo Kanadan ykkösmaalivahti. Seuraavalla kaudella Gigueria ei kisoissa nähty sillä hän kävi pokkaamassa Anaheimin riveissä itselleen Conn Smythe Trophyn pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana, vaikka Anaheim ei edes voittanut mestaruutta! Seuraavana keväänä Anaheim konttasi ja jäi ulos pudotuspeleistä, joten Giguere oli tapansa mukaan käytettävissä kun Kanadan GM soitti ja kysyi halukkuutta. Retki kisoihin olikin onnistunut sillä tuloksena oli MM-kulta. Kaudella 06/07 Giguerin taivas kuitenkin repesi kun hän johdatti Anaheimin sen seurahistorian ensimmäiseen Stanley Cupin voittoon ollen koko playoffien ajan todellinen muuri, vaikka ei saanutkaan toistamiseen Conn Smythea. Täksi kaudeksi Giguere oli sikäli oudossa tilanteessa, että ensimmäistä kertaa vuosiin hän ei ollut joukkueen selkeä ykkösmies. Hän nimittäin pelasi lopulta 30 minuuttia vähemmän kuin hänen kirittäjäkseen tarkoitettu Jonas Hiller.
27 vuotias Hiller onkin mielenkiintoinen tapaus. Häntä ei olla ikinä varattu NHL'n vaan Anaheim poimi Hillerin markkinoilta tämän loistettua Davosin paidassa Sveitsin liigassa. Mestaruuden torjuttuaan Davosille Anaheim otti yhteyttä häneen ja hänen oli helppo valita tie NHL'n. Ensimmäisellä kaudellaan Hiller pääsi pelaamaan Anaheimin riveissä 23 ottelua ja nappasi näistä 10 voittoa. Varmat otteet toivat myös uskon siitä, että Hiller tulisi saamaan tällä kaudella peliaikaa. Niinhän siinä sitten kävikin. Hiller pelasi käytännössä runkosarjan puoliksia Gigueren kanssa ja keräsi mm. enemmän voittoja kuin Giguere. 23 voittoa ei todellaan ole huono saldo kun muistaa, että Hiller on vasta 27 vuotias ja pelaa toista kauttaan Pohjois-Amerikoissa. Pudotuspeleissä Hiller voi nousta yllätyskorttina torjumaan voittoja isoista otteluista mikäli Giguere näyttää haparoinnin merkkejä.


Puolustus

San Jose Sharks

Dan Boyle, 77, 16+41=57, +6, 52 PIM
Rob Blake, 73, 10+35=45, +15, 110 PIM
Christian Ehrhoff, 77, 8+34=42, -12, 63 PIM

Anaheim Ducks

Scott Niedermayer, 82, 14+45=59, -8, 70 PIM
Chris Pronger, 82, 11+37=48, 0, 88 PIM
James Wisniewski, 48, 3+21=24, +9, 30 PIM

Kummankin joukkueen puolustuksen kärki on liigan parhaimmistoa. Anaheimissa pelaa muunmuassa Calder Trophyn, Plus/Minus Awardin, Hart Trophyn sekä Stanley Cupin voittanut Chris Pronger jonka parina tiukkoina hetkinä luutii Scott Niedermayer, jonka palkintokaappia ei sekään ole ihan mitätön. Löytyyhän sieltä muunmuassa Norris Trophy, Conn Smythe Trophy sekä harvinainen Triple Gold kerhon jäsenyys (Olympiakulta, maailmanmestaruus sekä Stanley Cup).
San Josella sen sijaan löytyy puolustuksen kärjestä Dan Boyle joka on kiekkolisesti koko sarjan parhaimpia puolustajia. Stanley Cup löytyy myös Dan Boylen ansioluettelosta. Boylen parina luutii sitten niinkin kokematon herra kuin Rob Blake. 39 vuotiaalta Blakelta löytyy vyöltään 1200 NHL-ottelua runkosarjassa ja 125 playoffeissa. Pisteitä Blake on kaaminut kasaan runkosarjassa 747 (233+514) ja playoffeissa 67 (24+43) kipaletta. Palkintokaapissa konkarilla nököttää palkintoja kuten Norris Trophy ja Stanley Cup.
Kovia ovat siis kummankin joukkueen pakisto ainakin kärkipäästä, mutta miten on syvemmältä kaivaessa?

San Josen puolustuksen kärki tulikin selväksi. Kuitenkin San Jose käyttää herroja erossa toisistaan, paitsi ylivoimalla. Ja hyvä niin. Blake on vieläkin haka omassa päässään ja pystyy antamaan nuorelle pakkiparilleen, Marc-Edouard Vlasicille vapauksia hyökkäyspäässä. Blake omaa vieläkin yhden NHL'n vaarallisimmista laukauksista vaikka onkin saanut kauden aikana ajoittain kritiikkiä sen liiasta säästämisestä. Blaken kuti on kova, mutta myös erittäin tarkka. 10 maalia on erittäin hyvin kun ottaa huomioon, että Blake on siinä iässä, että moni muu olisi jo lopettanut uransa. Blaken liike ei ole enää huippua, mutta se taito jolla Blake käyttää kroppaansa eikä aja itseään ulos tilanteista on ihailtavaa. Blake tekee jäällä vain oikeita liikkeitä ja siksipä hän pystyy vielä tässäkin iässä jakamaan hänelle niin tuttuja kovia taklauksia. San Josen jaettu ensimmäinen tila +/- -tilastossa yhdessä Marc-Edouard Vlasicin kanssa kertoo sekin jotain. Blaken kokemus tulee kuitenkin esille vasta playoffeissa. Siinä missä Vlasic saattaa tehdä muutaman helponkin virheen vielä siinä vaiheessa Blake korjaa ne.
Blaken pari Vlasic onkin sitten tulevaisuuden nimiä NHL'ssä. Kaudeksi 06/07 San Josen riveihin noussut, nyt 22 vuotias, Vlasic on ottanut täksi kaudeksi todella ison harppauksen eteenpäin kehityksessään. Tulokaskaudellaan Vlasic teki kelvolliset pisteet (3+23), mutta viime kaudella oli vaikeuksia. Oliko syynä sitten se kuulusia toinen kausi vai mikä, mutta pisteitä syntyi ainoastaan 14 (2+12) ja Vlasicin +/- -tilastokin oli -12. Ei siis aivan onnistunut kausi hänelle henkilökohtaisesti. Playoffeissakaan Vlasicilla ei sujunut kovin hyvin sillä 13'sta ottelusta saldona oli vain yksi syöttö ja tehotilastossa lukema -2. Tällä kaudella Vlasic sitten tosiaan otti sen askeleen eteenpäin ja teki henkilökohtaisen piste-ennätyksensä jo hyvissä ajoin kautta. Kauden kokonaissaldo, 6+30, on komeaa katsottavaa ja sitä tukee vielä hyvä tehotilaston lukema +15. Miehistyminen näkyi myös Vlasicin jäähytilastossa. Vaikka luku olikin niin pieni kuin 42 niin se on silti melkein kaksinkertainen Vlasicin viime kauteen verrattuna (24). Vlasic on ottanut tällä kaudella rohkeammin miestä kiinni ja vaikka se tuottaakin välillä jäähyn tai pari niin se ei haittaa, koska hän tekee sen useimmiten täysin oikein ja sääntöjen puitteissa. Parissa Blake - Vlasic siis onkin paljon mielenkiintoista ja sitä kannattaa seurata tarkasti. Jäätävän kovaa työskentelyä herroilta, jotka pelaavat ensimmäistä kautta vasta yhdessä.
Toisessa parissa sitten pelaavatkin todennäköisesti herrat Dan Boyle ja Brad Lukowich. Tässä(kin) parissa roolitus toimii loistavasti sillä Lukowich on vahva omassa päässään ja Boyle taas hoitaa kiekollisen pelaamisen tässä ketjussa. Boyle keräsi eniten maaleja Sharksin puolustajista kauden aikana (16), joten hänen laukauksensa vaarallisuutta lienee turha kuvailla. Se on sanalla sanoen tehokas. Boylen kiekollinen hallinta on jotain todella ihailtavaa. Boyle hallitsee aina sen ensimmäisen syöttönsä todella taidokkaasti. Kiekko lapsahtaa aina oman vauhdissa olevan pelaajan lapaan ja tämä helpottaakin huomattavasti Sharksien lähtöä hyökkäyksiin. Avaukset Boyle myös hallitsee ihailtavasti. Pariinkiin otteeseen ollaan nähty tilanteita, joissa Boyle on rohkeasti avannut kiekon omasta päästä suoraan vastustajan siniselle jossa Setoguchi tai joku muu Sharksien juonikas hyökkääjä on päässyt suoraan läpiajoon. Ylivoimalla Boyle toimii usein sellaisena toisena pelinrakentajana vaikka laukoikin runkosarjassa Sharks-puolustajista eniten. Boyle usein lähettää matalan syötön vastustajan maalin kulmalle, josta sitten siellä odottavan pelaajan on helppoa lyödä kiekkoa häkkiin. Harvoin epäonnistuvat Boylen yritykset näissä mikäli omatkin ovat aivan ajantasalla YV-kuvioista.
Boylen parina tasakentällisin hyörii siis melko varmasti herra nimetä Brad Lukowich. Yli 600 NHL-ottelua pelannut ja kaudella 03/04 Stanley Cupin voittanut Lukowich on ollut tällä kaudella yksi suurimmista syistä Boylen hyvään pistesaldoon myös tasakentällisin. Boyle saa erityisiä vapauksia hyökkäyssuuntaan kun Lukowich hoitaa oman pään puolustuksen erittäin hyvin.
Tämä rooli oli tuttu Lukowichille jo Tampa Bayn Stanley Cup kaudella jolloin Lukowich keräsi varsin mukavan lukeman tehotilastoonsa (+29). Jos allekirjoittanut ei aivan väärin muista niin silloinkin tämä pakkipari oli ajoittain yhdessä ja pelasi siis tuolloinkin erittäin hyvin yhteen tällä systeemillä. Lukowich ei ole kiekollisesti lähellekkään maailman aatelistoa, mutta hänenkin ensimmäiset syötöt menevät lähes poikkeuksetta omille eivätkä vastustajan lapaan. Jotain tuosta kiekollisesta rajallisuudesta kertoo se fakta, että Lukowich on tehnyt viimeksi yli 20 pistettä kaudella IHL'ssä jolloin Lukowich viimeisteli Michigan K-Wingsin riveissä tehot 8+21 (kausi 98/99).
Kolmannen parin Sharkseilla muodostanevat Doug Murray ja Christian Ehrhoff. Tämäkin pari on roolitettu täydellisesti sillä Ehrhoff on osoittanut tällä kaudella omaavansa todella hyvän kyvyn hyökätä ja Murray on jo pari kautta tullut tunnetuksi loistavana oman pään varjelijana. Murray keräsi jo viime kaudella pommitettuaan vastustajia kovilla taklauksilla ja kerättyään tehotilastoonsa kovan lukeman pienen roolin puolustajalle (+20). Viime kaudella tulleet 98 rangaistusminuuttia kertovat myös oman kielensä siitä, että Murray ei tosiaankaan kaihda kovia otteita ja on valmis pudottamaan hanskansa joukkueensa turvallisuuden eteen. Tällä kaudella Murrayn jäähyminuutit putosivat dramaattisesti (38), mutta silti hänen tyylinsä on ennallaan. Sen ovat kauden aikana saaneet tuntea mm. Adam Burish ja Chris Stewart jotka kumpainenkin ovat hävinneet tappelunsa Murrayta vastaan. Ison kokoinen Murray (190 / 109) siirtää myös helposti vastustajat pois maalinsa edestä, joten helpolla ei tule vastustaja pääsemään kun Murray on kentällä.
Ehrhoff puolestaan otti sen lopullisen harppauksen NHL-puolustajien joukkoon tekemällä mukavat 42 (8+34) pistettä tällä kaudella. Ehrhoff on toki tehnyt tyylilleen uskollisena mukavat pisteet myös aikaisempina kausina (12, 23, 33, 22), mutta täksi kaudeksi hänen roolinsa Sharksien ylivoimassa on kasvanut entisestään. Varsinkin viisi maalia ylivoimalla ja kaksi pelin ratkaissutta voittomaalia lämmittävät varmasti Sharks-fanien sydämiä. Ylivoima onkin se Ehrhoffin erikoisuus sillä tasakentällisin hänen puolustamisensa on vielä osittain puutteellista, kuten tehotilaston -12 osoittaakin. Tosin tässäkin pitää muistaa, että tasakentällisin juurikin tämä pari pelaa yleensä vastustajan ykköskenttää vastaan, joten sikäli tämän voinee antaa edes hiukan anteeksi hälle.

Sharksin tapaan myös Anaheim on pelannut tyylillä, jossa joukkueen kaksi parasta puolustajaa on erotettu toisistaan tasakentällisin. Ykkösparissa luutii yleensä Chris Pronger parinaan Ryan Whitney. Whitneyn tosiaan kelpaa pelata Prongerin kanssa, joka on vasta 34 vuotias, mutta on silti voittanut enemmän palkintoja kuin puolet NHL-pelaajista koko urallaan ja pelannut jo yli 1000 peliä The Show'ssa. Kentän roolitus on nimellisesti varsin erinomainen sillä Pronger on kova omassa päässä ja Whitney vastustajan päässä. Pari on kuitenkin oppinut tuntemaan tosisensa varsin hyvin ja osaakin vaihtaa niin sanotusti lennosta rooleja. Kun Pronger haluaa ajaa tilanteen loppuun niin Whitney jää vähän takavasemmalle varmistamaan, että omissa ei soi. Alussa tämä ei toiminut niin hyvin, mutta nykyään se toimii jo vallan mainiosti.
Prongerin tehotilasto koko hänen uraltaan näyttää tällä hetkellä plussaa 153'n verran runkosarjasta. Playoffeista vastaava luku on +34. Kovia lukuja ja jo näistä voi päätellä, että Pronger ei helposti anna vastustajan iskeä maalia taaksensa. Myös uralla tulleet 142 maalia runkosarjassa antavat varmasti kuvan Prongerin laukauksesta joka on NHL'n tulisimpia. Prongerille tuttu kova, mutta tarkka laukaus on ollut tällä kaudella Ducksien ylivoimissa hakusessa sillä Pronger on onnistunut tekemään vain neljä maalia ylivoimalla. Ducks kuitenkin luottaa siihen, että Pronger löytää sen kadonneen tarkkuuden sieltä kellarin komeroista ja pystyy auttamaan Ducksia tärkeissä paikoissa, etenkin ylivoimalla.
Prongerin parina luutiva Whitney on todella taitava kiekon kanssa ja hän pystyy luomaan kuvioita kuin tyhjästä. Kaudella 06/07 syntyneet 59 (14+45) pistettä eivät tosiaankaan olleet mikään vahinko vaan kovan työn tulos. Whitney ei ollut yliopistossa pelatessaan mikään kiekollinen hämmästys vaan pelasi lähinnä varmaa peliä omassa päässään. Tämä taito toi hänelle sopimuksen Pittsburghiin. Tehtyään sopimuksen Pensien kanssa Whitney pääsi pelaamaan vielä AHL'n playoffeissa jossa hänen kiekollinen lahjakkuutensa nousi esille kun hän viimeisteli 10 pistettä näissä (1+9). Siitä lähtien Whitney on vain parantanut peliään ja noussut otsikoihin mukavilla tehoillaan. Vaikka Whitneyn kiekollinen peli onkin parantunut se ei ole vaikuttanut mitenkään hänen kiekottomaan peliinsä. Vaikka viime kaudella hänen tehotilastonsa näytti Pens-paidassa runkosarjan loputtua lukemaa -2 niin playoffeissa tuo samainen tilasto oli plussalla kahdeksan verran.
Tällä kaudella Whitney sitten treidattiin Pittsburghista Anaheimiin, jossa Whitneyn alku ei ollut kovin ruusuinen. Pittsburghissa tulleet 15 miinuslukemaa tehotilastossa kummittelivat fanien mielessä ja hänestä oltiin erittäin epävarmoja. Kun peli kuitenkin asettui mallilleen Prongerin kanssa on Whitneystä tullu taas täysin luotettava oman -ja hyökkäyspään luuta.
Toisessa puolustajaparissa luistelevatkin sitten todennäköisesti herrat Scott Niedermayer ja Francois Beauchemin. Roolitus toimii jälleen ja Niedermayer hoitanee hyökkäyspään ja Beauchemin oman pään. Niedermayer onkin edelleen liigan vaarallisimpia puolustajia niin ylivoimalla kuin tasakentällisinkin pelattaessa. Yhdeksän ylivoimamaalia tällä kaudella iskenyt Niedermayerhan meinasi lopettaa uransa jo Ducksien Stanley Cup voiton jälkeen, mutta päätti palata vielä kentille. Päätös oli oikea sillä jo viime kaudella hän oli hyvä, mutta tällä kaudella hän on palannut takaisin parrasvaloihin. Runkosarjassa syntyi 59 (14+45) tärkeää pistettä ja kaksi pelin ratkaissutta voittomaalia. Niedermayer on jo vuosia dominoinut puolustajan tonttia on hän pelannut sitten missä joukkueessa tahansa. Pisteitä ja maaleja syntyy ja oma pääkin muistetaan putsata. Tosin iän myötä myös Niedermayerin terävin lähtönopeus on alkanut kaikota, mutta erittäin hyvin hän silti pysyy vauhdissa mukana.
Francois Beauchemin kärsi lähes koko kauden pahasta loukkaantumisesta Beauchemin pääsikin pelaamaan kauden aikaan ainoastaan 20 matsia. Palattuaan kaukaloihin Beauchemin kuitenkin esitti todella hienoa ja varmaa peliä eikä pelistä paistanut sen pahemmin pitkä poissaolo. Beauchemin muistetaan varmasti parhaiten Ducksien voittaessa Stanley Cup. Tällöin Francois oli jo runkosarjassa Ducks-pakiston parhaimmistoa, mutta playoffeissa hänen otteitaan saattoi ihailla oikein kunnolla. Peli oli kuin kokeneemmalakin veteraanilla ja kiekko liikkui hyvin. 4+4 tehot playoffeissa osoittavat myös, että kiekollista taitoa tuli peliin mukaan. Beaucheminin maalien tärkeydestä kertoo jotain myös se, että kahden viime kauden aikana hänen tekemistään maaleista peräti 75 % on ollut ottelun voittomaaleja. Huima luku! Kunhan Beauchemin saa sen omanpään varmuuden takaisin tulee hänestä olemaan jälleen suunnaton hyöty Duckseille. Kuitenkin pitkä poissaolo vaikeuttaa tuon tunteen saamista ja voi olla, että se ei ehdi palautua yhdessä playoff-sarjassa.
Duckseilla tuskin on niinsanottua kolmatta puolustusparia vaan siinä vuorotellaan ukkoja sitten meiningin mukaan. Duckseilla on tällä kaudella ollut yhteensä 12 puolustajaa kokoonpanossaan ja näistä kahdeksan on pelannut yli 30 ottelua. Näistä herroista (+ Beauchemin) sitten jäljelle jääneet muodostavat kolmosparin ottelu ottelulta. Todennäköisesti ainakin Sheldon Brookbank tulee tuomaan playoff-henkeä kaukaloihin ja Bret Hedican raakaa kokemusta tuohon pariin. Myös nuori Brett Festerling pääsenee kokeilemaan playoffeja, kuten myös pirteän kauden pelannut Kent Huskins. Näillä puolustajilla Ducksien on hyvä lähteä yrittämään Sharksien yllättämistä ja lähteä tavoittelemaan unelmaa, toista Stanley Cupia.


Hyökkäys

San Jose Sharks

1. Joe Thornton, C, 82, 25+51=86, +16, 56 PIM
2. Patrick Marleau, C, 76, 38+33=71, +16, 18 PIM
3. Devin Setoguchi, RW, 81, 31+34=65, +16, 25 PIM
4. Joe Pavelski, C, 80, 25+34=59, +5, 46 PIM
5. Milan Michalek, LW, 77, 23+34=57, +11, 52 PIM

Anaheim Ducks

1. Ryan Getzlaf, C, 81, 25+66=91, +5, 121 PIM
2. Corey Perry, RW, 78, 32+40=72, +10, 109 PIM
3. Bobby Ryan, RW, 64, 31+26=57, +13, 33 PIM
4. Teemu Selänne, RW, 65, 27+27=54, -3, 36 PIM
5. Andrew Ebbett, C, 48, 8+24=32, +8, 24 PIM

Joukkueiden hyökkäykset ovat tyyliltään aivan samanlaiset. Taitoa ja fyysisyyttä löytyy vaikka muille jakaa. Ainoa ero on, että San Josella on kieltämättä laajempi hyökkäys arsenaali. Vielä kolmosketjuun riittää jätkiä (esimerkiksi Pavelski, pelasi alkukaudesta pelkkää kolmossentterin roolia), jotka pystyvät tekemään NHL'ssä koviakin pisteitä suuressa roolissa. Anaheimin hyökkäys taas on laajudeltaan kyllä kova, mutta silti alimpien ketjujen jätkiä puuttuu. Esimerkiksi Påhlsson on pelaaja, joka olisi ollut playoffeissa arvossa arvaamattomassa.

San Josella on kieltämättä miellyttävä ykkösketju kaikin puolin. Valmentaja Todd McLellan pystyy rakentamaan varmasti toimivat ketjut, jotka pystyvät viemään Sharksit kohti Stanleytä. Ykkösketju toiminee muodossa Patrick Marleau - Joe Thornton - Jonathan Cheechoo. Ketjun on toiminut ennenkin todella loistavasti, mutta yksi heikko lenkki ketjussa on. Nimittäin Jonathan Cheechoo. Työsulun jälkeisellä kaudella tämä lipevä hyökkääjä teki uskomattomat 56 maalia NHL'n runkosarjassa ja vain taivaan piti olla rajana hänelle. Seuraavalla kaudella kuitenkin syntyi enään "vain" 36 maalia. Sopiva määrä toki, mutta Cheechoolta odotettiin vähintään 40. maalin kautta. Noh. Seuraavalla kaudella syntyikin sitten ainoastaan 23 maalia ja tällä kaudella syntyi ainoastaan 12 maalia. Kahdella viimeisellä kaudella siis vain yhteensä 35 maalia. Ei tosiaankaan riittävästi hyökkääjälle joka voitti NHL'n maalipörssin pari vuotta takaperin. Positiivista on kuitenkin, että Cheechoo on ollut varma playoff-pelaaja. Neljältä viime kaudelta playoff pisteiden määrät ovat 10, 9, 6 ja 8. Ihan kelpo määriä ja noihin pisteisiin sisältyy mm. kolme voittamaalia. Jos Cheechoo pystyisi nyt syttymään playoffeissa kunnon liekkeihin niin se olisi Sharksille todella iso helpotus. Joukkue tulee tarvitsemaan maaleja tiukoissa sarjoissa ja silloin Cheechoon maalintekotaitoa todella tarvitaan.
Ykkösketjun sentteri, Joe Thornton. Mitäpä miehestä oikein voisi sanoa? Fantastinen pelaaja? Joukkueen ehdoton liideri? Kyllä, mutta siltikään sanat eivät riitä kuvaamaan häntä. Hart Trophyn, Art Ross Trophyn ja pari All-Star paikkaa napannut Thornton on ollut selvästi parhaimpia pelaajia NHL'ssä työsulun jälkeen. Jokaisella kaudella herra on yltänyt yli 60'n syöttöön (96, 92, 67 ja 61) ja kerran herra nappasi myös pistepörssin voiton Jaromir Jagrin nenän edestä. Thornton on jopa lähes yhtä täydellinen sentteri kuin Pittsburghin Evgeni Malkin. Thornton on iso (193 / 106), omaa loistavan luistelutekniikan, hyvän laukauksen ja yhden maailman parhaimmista pelisilmistä. Ainoat isot eroavaisuudet ovat, että Thornton myös tappelee joukkueensa puolesta. "Gino" Malkin ei ole tätä harrastanut, mutta toiselta laidalta katsoen Malkin on parempi maalintekijä tarvittaessa. Thorntonin tarvitsisi hioa laukauksensa tarkkuus vielä huippuunsa ja hän nostaisi osakkeitaan entisestään. Thorntonin tärkeys joukkueelle tulee esille parhaiten playoffeissa, joissa Thornton on ollut kiistatta San Josen paras pelaaja viime vuosina. 35 ottelua, 30 pistettä ja noista pisteistä peräti 25 syöttöpisteitä. Tässäkin paistaa Thorntonin fantastisuus pelinrakentajana.
Ketjun kolmas lenkki, Patrick Marleau on hänkin aivan yhtä tärkeä pelaaja kuin Thornton joukkueelleen. Joukkueen kapteeni ja sielu Marleau valittiinkin kauden aikana yhdeksi NHL'n aliarvostetuimmaksi pelaajaksi. Loistavaksi kahden suunnan pelaajaksi kehittynyt Marleau on tehnyt nousua koko NHL uransa ajan. Kaudella 05/06 teki henkilökohtaisen piste-ennätyksensä (34+52=86), mutta ei silti päässyt / tahtonut paistattelemaan otsikoihin. Merkille pantavaa on myös se, että Marleau teki tällä kaudella eniten voittomaaleja Sharksin miehistöstä (10 kpl), mutta tätäkään ei suuressa mediassa noteerattu. Marleau lähenee jo ensi kauden alussa 900 NHL-pelin rajaa. Kiehtovinta on, että kaikki nämä ottelut Marleau on pelannut Sharksin paidassa. Otteluissa Marleau on metsästänyt tehot 276+334=610, joten mikään lapanen hän ei tosiaankaan ole. Playoffeissakin Marleau on ehtinyt edustaa Sharkseja jo 86. ottelun ajan ja tällä kaudella, mikäli Sharks menee loppuun asti, paukahtanee 100. raja rikki. Marleaun rooli tulee olemaan playoffeissa tässä kentällisessä se rouhijan rooli joka hakee kiekkoa kulmista ja ajaa rohkeasti maalille tai jakaa paikkoja muille pelaajille. Marleau on myös se pelaaja joka seisoo maalin edessä ja ottaa iskuja vastaan joukkueensa puolesta. Mielenkiintoinen playoff-ketju siis kasassa Sharkseilla.
Kakkosketju tuleekin sitten muodostumaan todennäköisesti herroista Milan Michalek - Joe Pavelski - Devin Setoguchi. Kolmikosta mielenkiintoisin pelaaja on eittämättä Devin Setoguchi. Setoguchi on samaa ikäluokkaa puolustaja Vlasicin kanssa ja hänet varattiinkiin kesällä 2005 ensimmäisellä kierroksella numerolla kahdeksan. Setoguchi pääsi tekemään viime kaudella debyyttinsä isossa liigassa ja se onnistuikin hyvin. 11+6 tehot pienehkössä roolissa olivat juuri sitä mitä uskalsi odottaakkin. Ei liikaa eikä liian vähän. Setoguchin kohdalla ei voida puhua sellaisesta vaikeasta toisesta kaudesta mitä Vlasicin kohdalla. Setoguchi nimittäin on pelannut täydellistä unelmakauttaan ja teki kauden aikana tehot 31+34. Hurja tahti vasta 22 vuotiaalle hyökkääjälle. Playoffeissa Setoguchi osui viime kaudella ainoastaan kerran, mutta tällä kaudella tuo lukema tulee kohoamaan rajusti.
Ketjun sentteri, Joe Pavelski, on hänkin erittäin mielenkiintoinen tuttavuus. Pavelski on vasta seitsemännen kierroksen varaus vuodelta 2003, mutta on noussut kokoajan kohti kirkkainta valoa kehityksessään. Isossa showssa kaudella 06/07 jolloin syntyi tehot 14+14 vain 48. ottelussa. Seuraavalla kaudella syntyi jo 40 (19+21) pistettä ja tällä kaudella Pavelski rikkoi jälleen henkilökohtaisen piste-ennätyksensä tekemällä tehot 25+34=59. Viime kaudella Pavelski nousi jo San Josen tärkeimpien pelaajien joukkoon playoffeissa kun hän teki mukavat yhdeksän (5+4) pistettä 13. playoff-ottelussa. Täksi kaudeksi varmasti odotetaan samanlaista saldoa kokonaisuudessaan playoffeista ja siihen Pavelski tulee myös todennäköisesti yltämään.
Ketjun kolmas lenkki, Milan Michalek, on hänkin aivan loistava pelaaja. Tasaisesti pisteitä NHL'ssä urallaan tehnyt Michalek tulee olemaan se esimerkin näyttäjä ketjukavereilleen playoffeissa. Playoffeissa Michalekin rooli tulee olemaan sen lisäksi se sekatyöntekijä. Maaleja pitää syntyä, mutta myös syötöt ja rakennetut kuviot ovat pelkästään hyväksi. Michalek onkin kahdella viimeisellä kaudellaan tehnyt playoffeissa kummallakin kerralla neljä maalia. Olisiko nyt aika tuplata saldo ja tehdä se kahdeksan byyriä ja auttaa näiden kautta San Jose eteenpäin? Ehkäpä.
Kolmos -ja nelosketjuun San Josella onkin sitten valinnanvaraa. Joukkueesta löytyy kovia pelaajia kuten Mike Grier, Jeremy Roenick, Ryane Clowe ja Travis Moen. Todennäköisesti kolmosketju voitaisiin koota muotoon Moen - Roenick - Clowe. Tällöin ketjussa olisi taistelu -ja taklausvoimaa vaikka muille jakaa. Neloseen sitten nopeasti ajateltuna vaikkapa Jody Shelley - Marcel Goc - Mike Grier / Brad Staubitz. Anaheimissa riittää tappelijoita ja San Josen on hyvä varautua siihen, että kentällä tunteet käyvät kuumina. Todella kuumina.

Anaheim kokoaakin sitten ensimmäisen ketjunsa varmasti muotoon Bobby Ryan - Ryan Getzlaf - Corey Perry. Getzlaf ja Perry ovat jo muodostuneet yhdeksi NHL'n vaarallisimmaksi tutkapariksi. Getzlaf on iso ja paha hyökkääjä, joka omaa fantastisen pelisilmän. Perry taas on puhdasta taitoa koko mies ja hän kykenee heti ison taklauksen jälkeen ottamaan kiekon ja viemään sen maalille reboundin hakijan iloksi. Ryan taas tasapainottaa maalintekotaidoillaan ketjua mukavasti. Ryaniahan ollaan kuvailtu uudeksi Teemu Selänteeksi, joka tulee tekemään ne tärkeät maalit Anaheimin tulevaisuudessa. Kolmikko teki kauden aikana yhteensä 88 maalia, joten sekin kuvaa kolmikon vaarallisuutta hyvin. Kun muistaa, että puolustuksessa ovat tätä kolmikkoa tukemassa muunmuassa Chris Pronger ja Scott Niedermayer niin ei voi kuin ihmetellä mikäli tämän ketjun peli ei toimi myös playoffeissa. Niin taidokas ja juonikas se on jo nyt.
Kakkosketju tulee sitten todennäköisesti olemaan muodossa Drew Miller - Andrew Ebbett - Teemu Selänne. Ketju on hyvin koottu ja asettunut hyvin yhteen. Toki Teemu vetää ylivoimat Perryn ja Getzyn kanssa, mutta tasakentällisin peli toimii tällä ketjulla varsin hyvin kun ottaa huomioon vaikkapa Ebbettin ja Millerin kokemattomuuden. Ebbett on ketjun ehdottomasti kovin taklaaja. Parasta toki on, että nämä taklaukset ovat puhtaita eivätkä tuota jäähyjä joukkueelle lähes yhtään. Miller taas on ketjussa se jyrä joka menee kiekon perään raosta kuin raosta ja näin ollen yrittää syöttää sitä taitavammille Selänteelle ja Ebbettille. Selänne taas tulee olemaan se tuutori ketjussa ja hänen paineikseen jää kiekon pitäminen vastustajan alueella mahdollisimman hyvin. Selänteen luistelu alkaa iän myötä olla hakusessa, mutta taidot eivät silti ole ruostuneet piirun vertaa. Teemu on edelleen NHL'n vaarallisimpia pelaajia ylivoimissa varsinkin.
Kolmos -ja nelosketjuun onkin sitten tarjolla herroja, kuten Erik Christensen, Todd Marchant, Rob Niedermayer, George Parros, Petteri Nokelainen ja vaikkapa Ryan Carter.
Kolmosketju tuleekin varmasti koostumaan muotoon Marchant - Nokelainen - Parros. Ketjun tehtävä on yksinkertaisesti pitää kiekko pois omasta päädystä, mutta esimerkiksi Nokelainen on saanut varsinkin runkosarjan lopussa luvan myös toteuttaa itseään kiekollisesti. Tämän ansiosta Nokelainen on yhdessä Marchantin kanssa muodostanut hyvän duon tehden tukun tärkeitä maaleja. Parros taas on ketjun poliisi joka taklaa paikan tullen, tiputtaa hanskojansa ja tappelee joukkueensa puolesta. Parros on onnistunut myös tehnyt tukun tärkeitä pisteitä. 5+5 tehot ovat hyvät kun ottaa huomioon, että Parros tappeli kauden aikana pitkälti yli toistakymmentä kertaa ja istui jäähylläkin 135 minuutin edestä.
Nelosketju onkin sitten muodossa Mike Brown - Ryan Carter - Rob Niedermayer. Ketju tuo rytinää kentälle Carterin ja Brownin muodossa, mutta myös asennetta ja kokemusta Niedermayerin muodossa.

Olen todella pahoillani Ducks-fanien kannalta, että Ducksin osio oli näinkin lyhyt, mutta ajatukset karkailevat tänään, joten jutusta ei tullut ihan niin hyvä kuin olisin halunnut. Kiva kuitenkin, jos joku tykkäsi.


Oma veikkaus: San Jose jatkaan voitoin 4-3
"Ei Ilveksellä huonosti mene. Lehdistötilaisuudessakin on tarjolla puoliksi syöty viineri."
- Marko Leppänen @ Twitter

Reijo Mäki kertoi, että aikanaan Turun Palloseurassa pelannut Mal Davis harrasti seksiä naisen kanssa kun muut juhlijat oliva löivät ympärillä tahtia. Aktin jälkeen Davis oli siirtynyt suoraan katsomaan videolta omia maalejaan.

Viestit: 4786
Liittynyt: 08.04.2008 15:51
Suosikkijoukkue: Sabres, Ilves

Re: Konferenssipuolivälierä San Jose-Anaheim

ViestiKirjoittaja Afinogenov » 15.04.2009 20:30

Battle of California!
Koitetaan tässä jotain vängertää jännästä otteluparista, vaikka aika hiljaiseksi nuo ylläolevat novellit vetää. :peukkuylös:

Varhain perjantai aamuna 05:30 starttaa tämä todella fyysinen koitos. Yllätyksen mahdollisuudet ovat paljon suuremmat kuin mitä 26 pisteen ero runkosarjassa voi antaa ymmärtää. Harvinaisessa Californian taistelussa voi tapahtua ihan mitä vain. Ennakko asetelmista tämä ottelusarja on kaikista fyysisin. Anaheim voitti pari vuotta sitten mestaruuden pelaamalla fyysistä kiekkoa ja vaikka joukkue on niistä vuosista pehmentynyt, uskoo se silti horjuttavansa nhl:n isokokoisinta joukkuetta. Pronger tulee varmasti nostelemaan äijiä seinille, mutta Ducksin kannalta ikävää että Corey Perry tulee todennäköisesti kokemaan kovia ottelusarjan aikana, vai mitä Dogy Murray? Anaheimilla on vaarallinen hyökkäyskenttä: Getzlaf-Perry-Ryan, joka ajaa joka kerta kovaa maalille, jotkut vertaa kentällistä legendaariseen legion of doomiin. Myös Teemu Selänne on saanut viimeaikoina hanat auki, joten vain yhden kentän vartionti ei tule onnistumaan. The bigjoen tulee herätellä Sharksit tällä kertaa pleijareihin ja jos Battle of California ei saa alisuorittajia syttymään niin ei sitten mikään. Ducksin pitää varoa jäähyjä koska niistä tullaan rokottamaan varsinkin, kun alivoima miehet treidattiin deadlineilla. Ankat tarvitsevat kahdesta ensimmäisestä pelistä voiton ja se ei tule helppoa olemaan sillä Sharks on nhl:n paras kotijoukkue. Särjillä on aloitusympyrässä ja maalivahtipelissä huomattava etu, joten eiköhän siitä jatketa mihin runkosarjassa jäätiin eli Sharks jatkoon otteluvoitoin 4-2, vaikka selvää yllätyspotentiaalia onkin havaittavissa tänne minunkin toimistooni asti. Californian kohtaamisessa voi tapahtua mitä vain.

Kuva
Kalavelkojen maksuja odotellessa. :cool:

ps. Pahoittelut suuresta kuvasta, mutta miettikää jos olisin laittanut siihen Prongerin.
Dion Darling on tappelija, jonka sukunimestä ei kannata laskea hänen kanssaan leikkiä. Muutoin on luvassa kylmää kyytiä...

Avatar
Viestit: 4139
Liittynyt: 07.02.2009 22:53
Paikkakunta: Itä-Kerava
Suosikkijoukkue: Red Wings, Veljekset FILPPULA, KHL-Jokerit

Re: Konferenssipuolivälierä San Jose-Anaheim

ViestiKirjoittaja James » 17.04.2009 15:12

Anaheim kävi hakemassa voiton ja johtaa sarjaa nyt 0-1. Hyvä homma, toivottavasti homma jatkuu samaan tahtiin ja runkosarjan voittajat lähtee lomille heti ekalta kierrokselta. Tasaista tulee olemaan jatkossakin, joten Anaheimilla pitää mennä kaikki nappiin, että San Jose kaatuu. Mutta hyvä aloitus kuitenkin sarjalle.
Valtteri Filppula:
Runkosarjassa 117+168=285 (Kaikkien aikojen Suomi-pörssissä 22.)
Playoffeissa 19+38=57 (5.)
Maajoukkueessa 7+6=13
SM-liigassa 21+42=63

20.2.1998, 7.5.2003, 26.2.2010 & Jatkoa odotellessa..

Viestit: 535
Liittynyt: 17.11.2008 19:16
Suosikkijoukkue: Rops

Re: Konferenssipuolivälierä San Jose-Anaheim

ViestiKirjoittaja Rixardz » 20.04.2009 15:26

Mitä tämä meinaa SHARKS? Nyt jos Anaheimille häviätte niin olette alisuorittaneet pahemman kerran. Voititte ensin runkosarjan ja sitten ryssitte Anaheimille. :doubt: :fuckyou:

Viestit: 535
Liittynyt: 17.11.2008 19:16
Suosikkijoukkue: Rops

Re: Konferenssipuolivälierä San Jose-Anaheim

ViestiKirjoittaja Rixardz » 24.04.2009 14:01

HUOH!!!! Miten voi olla niin vaikeaa voittaa Ducks. 4-0 Duckseille on aivan liikaa playoffseissa. :angry: :tappelu:

Avatar
Viestit: 3460
Liittynyt: 17.02.2008 21:12
Paikkakunta: Hyvinkää
Suosikkijoukkue: Jokerit

Re: Konferenssipuolivälierä San Jose-Anaheim

ViestiKirjoittaja ruoska » 24.04.2009 14:06

Se on sitä kuuluisaa voitontahtoa. :cool: Duckseilta sitä löytyy vaan enemmän. Ei ole Särjet saaneet konettaan käyntiin ja Hiller on ollut loistava. Iso Joe on myös pimennetty Ducksien toimesta aivan loistavasti ja taas Getzlafin kenttä on ollut ratkaisijana.

Hait lomille seuraavassa ottelussa!
Gigi Marvin <3
Foorumin kovin kingi
Scarlett <3
Nyt, aina ja ikuisesti.

Avatar
Viestit: 4139
Liittynyt: 07.02.2009 22:53
Paikkakunta: Itä-Kerava
Suosikkijoukkue: Red Wings, Veljekset FILPPULA, KHL-Jokerit

Re: Konferenssipuolivälierä San Jose-Anaheim

ViestiKirjoittaja James » 28.04.2009 10:28

Niinhän siinä kävi, että Anaheim pisti runkosarjan ykkösen laulukuoroon heti ekalla kierroksella :peukkuylös:
Teemu iski voittomaalin ja pääsee taas askeleen lähemmäksi taistelemaan Stanley Cupista. Anaheim tuntuu olevan hyvillä raiteilla. Maalivahtipeli tuntuu toimivan erinomaisesti ja tarvittavat maalitkin pystytään tekemään. Seuraavalla kierroksella vastus ei paljoa ainakaan helpotu kun vastaan tulee läntisen konferenssin kakkonen, Detroit. Mutta kaikki on mahdollista kuten voitto Sharkseista osoitti.
Sharksien putoaminen antoikin nyt lännessä Detroitille kotiedun loppuun asti :)

Ja eikun odottelemaan Selänne vs. Filppula vääntöjä!
Valtteri Filppula:
Runkosarjassa 117+168=285 (Kaikkien aikojen Suomi-pörssissä 22.)
Playoffeissa 19+38=57 (5.)
Maajoukkueessa 7+6=13
SM-liigassa 21+42=63

20.2.1998, 7.5.2003, 26.2.2010 & Jatkoa odotellessa..

Avatar
Viestit: 4465
Liittynyt: 03.07.2008 20:47
Suosikkijoukkue: Porin Ässät Liigan pudotuspeleissä keväällä 2016

Re: Konferenssipuolivälierä San Jose-Anaheim

ViestiKirjoittaja kuningas26 » 28.04.2009 13:18

:moi:

Happy holidays.
Four passes break any defence

Viestit: 535
Liittynyt: 17.11.2008 19:16
Suosikkijoukkue: Rops

Re: Konferenssipuolivälierä San Jose-Anaheim

ViestiKirjoittaja Rixardz » 28.04.2009 14:04

Sinne meni sitten, mutta kyllähän parempi voitti. Hyvää kesälomaa SHARKS

Paluu NHL

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa