Konferenssipuolivälierä Vancouver-St. Louis

Keskustelua NHL:stä ja sen pelaajista.

Kumpi menee jatkoon?

Vancouver
7
58%
St. Louis
5
42%
 
Ääniä yhteensä : 12
Ylläpitäjä
Avatar
Viestit: 8254
Liittynyt: 17.02.2008 21:51
Suosikkijoukkue: Rosenlewin Urheilijat-38, St. Louis Blues, HK TsSKA Moskova, HC Luvia

Konferenssipuolivälierä Vancouver-St. Louis

ViestiKirjoittaja HijoDelViento » 13.04.2009 13:04

Tähän ketjuun kaikki keskustelu tästä sarjasta.

Otteluohjelma:

16.4 05:00 Vancouver-St. Louis 2-1
18.4 05:00 Vancouver-St. Louis 3-0
20.4 02:00 St. Louis-Vancouver
22.4 03:00 St. Louis-Vancouver

Tarvittaessa:

25.4 05:00 Vancouver-St. Louis
27.4 03:00 St. Louis-Vancouver
29.4? Vancouver-St. Louis
Ehkä kommentoitavaa? Rekisteröidy mukaan ja anna sanataiteen miekkasi sivaltaa.............................

Ylläpitäjä
Avatar
Viestit: 14833
Liittynyt: 12.05.2008 16:38
Paikkakunta: Kuopio
Suosikkijoukkue: TPS, NHL, Junnut

Re: Konferenssipuolivälierä Vancouver-St. Louis

ViestiKirjoittaja Legenda » 14.04.2009 19:41

St.Louis is back. Parin vuoden heittopussi pääsi sitten lopultakin takaisin playoffeihin ja vieläpä ilman joukkueen tulevaa suurinta tähteä, Erik Johnsonia. Tässä tekstissä käsittelemmekin siis playoff-sarjaa kokonaisuudessaan ja päätämme kumpi menee jatkoon.

Maalivahdit

Roberto Luongo & Jason LaBarbera vs Chris Mason & Ben Bishop

Maalivahdit eroavat tässä sarjassa eniten toisistaan. Toisessa päässä on maailman parhaimpiin veskareihin jo vuosia kuulunut valioyksilö ja toisessa päässä vasta tasoaan nostanut Chris Mason. Jason LaBarbera tuskin tulee saamaan peliaikaa tässä ottelusarjassa, mutta sen sijaan nuori Ben Bishop saattaa päästä tositoimiin asti.

Roberto Luongo. Tuo Irlantilais-Kanadalainen huippuunsa hiottu maalivahti joka liimaa parhaimpana päivänä räpyläänsä kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Viime keväänä Luongo pääsi haistelemaan ensimmäistä kertaa playoffeja Vancouverin riveissä ja tuloksena oli tyydyttävät 5 voittoa ja 6 tappiota. Torjuntaprosentti oli huikea 93,8 joten Luongoon Vancouverin Stanley Cup haaveet eivät kaatuneet missään kohtaa. Paljon kertoo myös Luongon panoksesta se, että hän on Vancouverin epävirallinen kapteeni. Siis kapteeni! Joukkueenjohtaja ja se pelaaja joka kohottaa tiukassa paikassa pukukopissa joukkueen hengen kattoon.
Todennäköisesti St.Louisin haaveet pysähtyvät juurikin Luongoon. Luongo otti Vancouverin tippumisen melko raskaasti viime kesänä ja hän ei varmasti halua tuon tapahtuvan uudestaan. Siksi Luongo varmasti pelaa entistä agressiivisempaa peliä playoffeissa ja menee jokaiseen tilanteeseen mihin vain on mahdollista saadakseen kiekon mahdollisimman nopeasti omille, varsinkin jos Vancouver on tappioasemassa. Sanon jo tässä vaiheessa, että Luongo tulee olemaan yksi kovimmista Conn Smythe Trophysta kilpailevista pelaajista. Harvoin maalivahti tuon pokkaa, mutta Luongolla on täydet mahdollisuudet siihen.

Toisessa päässä Chris Mason onkin sitten asia erikseen. 32 vuotias maalivahti on vasta viime kausina ottanut harppauksia eteenpäin urallaan ja päässyt pelaamaan säännölisesti luukulla. Viime kaudella Nashvillessa kertyi 51 ja tällä kaudella Bluesissa on kertynyt 57 ottelua, joten ykkösvahti Mason on jo. Kuitenkin Masonin otteluiden määrät ovat kovin pieniä NHL:n ykkösvahdille, joten väkisin tulee mieleen, että jaksaako Mason kantaa sen raskaan vastuun mitä playoffit tuovat tullessaan. Otteluita saattaa olla parhaimmillaan jopa toistakymmentä ja ne ovat aika tiheään tahtiin. Lisäksi playoff-pelit tuovat aina sen oman paineensa mukanaan ja jokainen muistanee, että Mason oli aikamoinen floppi pelatessaan kaudella 05/06 playoffeja Nashvillen riveissä.
Mason tuskin pystyy kääntämään sarjaa St.Louisille. Paineet mursivat hänet keväällä 2006 ja uskon, että niin käy tänäkin vuonna.


Puolustus

Vancouver Canucks

Kevin Bieksa, 72, 11+32=43, -4, 97 PIM
Alexander Edler, 80, 10+27=37, +11, 54 PIM
Mattias Öhlund, 82, 6+19=25, +14, 105 PIM

St.Louis Blues

Carlo Colaiacovo, 73, 3+27=30, 0, 35 PIM
Barret Jackman, 82, 4+17=21, -17, 86 PIM
Jeff Woywitka, 65, 3+15=18, +8, 57 PIM

Puolustuskin taitaa mennä selvästi Canucksille. Varsinkin kun sensaatiomainen Erik Johnson on poissa koko kauden. Puolustuksesta löytyy toki itsensä ylittäneet Colaiacovo ja Woywitka, mutta muut puolustajat sitten ovatkin melko hataria. Ainoastaan Jackman, Woywitka ja Roman Polak ovat puolustajia, jotka pystyvät vastaamaan Vancouverin fyysisyyteen. Sitä tuovat Bieksa, Öhlund, Shane O'Brien sekä Rob Davison. Tuohon rykmenttiin on vaikeata St.Louisin vastata ja näin ollen se tulee olemaan ajoittain pulassa.

Kevin Bieksa, Mattias Öhlund, Sami Salo ja Alexander Edler tekevät Vancouverin puolustuksesta erittäin vaarallisen niin ylivoimalla kuin tasakentällisinkin. Salo ja Edler ovat oikeita viivatykkejä, mutta Bieksa omaa harvinaisen tarkan laukauksen. Öhlund taas tuo sitä tuttua rauhallisuutta nuorehkoon pakistoon yhdessä Sami Salon kanssa, joten hänenkään rooliansa ei voi aliarvioida.
Puolustussuuntaankin Canucks omaa vahvan pakiston. Bieksa, Öhlund sekä Willie Mitchell (runkosarjassa +29) ovat jokainen varmoja oman pään puolustajia ja hoitavat ukot pois maalin edestä reboundeja metsästämästä. Mitchell varsinkin on ollut tällä kaudella pirteä yllätys ja hän olikin todella korkealla koko liigan +/- tilastossa. Tämä fakta kertoo hyvin Mitchellin panoksen Canucks puolustuksessa.
Fyysisyyttakin riittää sillä jäähypörssin tämän kauden toisena ollut Shane O'Brien tulee varmasti vainoamaan Bluesin pelaajia kuin hai laivaa. Rob Davison taas pystyy horjuttamaan jopa liigan parhaimpia tappelijoita ajoittain, joten hänen tulee olla valmis kun kaukaloon astelevat Bluesilta herroja kuten Keith Tkachuk, David Backes, Cam Janssen ja Brandon Crombeen.
Canucks siis tulee oman ennustukseni mukaan pyyhkimään Bluesin puolustuksella lattioita ja jättää heidät täysin peittoonsa.

St.Louis Bluesin puolustus on silmin nähden ohut. Colaiacovo on tuonut siihen piristystä kiekollisella taidollaan, mutta sen jälkeen onkin aika hiljaista. Barret Jackman taas tuo fyysisyyttä, mutta hänen jälkeensä ainoastaan Roman Polak pystyy tosissaan tuomaan fyysisyyttä pakistoon. Woywitka välättelee välillä kovilla taklauksilla ja jopa tiputtaa hanskansa tarvittaessa. Kuitenkin tämän jälkeen pakisto on todella heikkoa kun mm. Jay McKee on ollut paha floppi tällä kaudella. Lisäksi kun katsoo Jackmanin heikkoa +/- saldoa on pakko todeta, että hänkään ei ole ollut parhaimmillaan omassa päässänsä.
Vahva viisikkopuolustus on siis Bluesin vahvin ase ja onkin aikamoinen haaste saada joukkue nyt pelaamaan täydellisesti kovan joukkueen edessä. Se tulee olemaan liian suuri haaste ja tähän tulee Bluesin peli myös kaatumaan todennäköisesti.


Hyökkäys

Vancouver Canucks

1. Daniel Sedin, LW, 82, 31+51=82, +24, 36 PIM
2. Henrik Sedin, C, 22+60=82, +22, 48 PIM
3. Ryan Kesler, C, 82, 26+33=59, +8, 61 PIM
4. Pavol Demitra, RW, 69, 20+33=53, +6, 20 PIM
5. Alex Burrows, LW, 82, 28+23=51, +23, 150 PIM

St.Louis Blues

1. Brad Boyes, RW, 82, 33+39=72, -20, 26 PIM
2. David Backes, RW, 82, 31+23=54, -3, 165 PIM
3. David Perron, LW, 81, 15+35=50, +13, 50 PIM
4. Keith Tkachuk, C, 79, 25+24=49, -11, 61 PIM
5. Patrik Berglund, C, 76, 21+26=47, +19, 16 PIM

Kun katsoo joukkueiden hyökkäyksiä niin huomaahan niistäkin jo selvän eron. Vancouverissa on kauden aikana pelannut 18 hyökkääjää ja heidän puolustavan pelitapansa ansiosta heistä 15 on plussan puolella kun katsoo +/- -tilastoa. Tämä kertoo karua kieltä kun Bluesin vastaavat lukemat ovat 5/20. Bluesin hyökkääjistöstä ainoastaan nuoret David Perron, T.J Oshie ja Patrik Berglund omaavat selkeän + -lukeman kyseisessä tilastossa, joka saattaa olla jopa paikoittain noloa puolustuspäähän hyvin pelaavalle Keith Tkachukille.

Vancouverin hyökkäys. Rautainen ja taidokas. Ehkäpä nuo sanat kuvaavat tätä parhaiten. Hyökkäyksessä löytyy paljon kokemusta mm. Demitran, Sedinien, Mats Sundinin sekä Taylor Pyatt'n muodossa. Kovuutta tuovat mm. Darcy Hordichuk sekä todella aliarvostettu Rick Rypien. Onkin siis mielenkiintoista nähdä pystyykö mikään joukkue purkamaan tätä joukkiota neljän voiton verran. Vaikeaa se tulee olemaan ja siihen tuskin St.Louis pystyy.
Vancouverin ykkösketju Daniel Sedin - Henrik Sedin - Alex Burrows on ollut kovaa huutoa koko kauden ja jokaisella on selkeä rooli ketjussa. Burrows taklaa ja karvaa hanakasti sekä rouhii kulmissa, Henrik Sedin hautoo kiekkoa ja luo kuvioita ja juonikkaita syöttöjä veljelleen Danielille jonka pääasiallinen tehtävä on pistää kiekkoa maaliin. Kun taas katsoo Danielin tehoja tältä kaudelta voi huomata, että hänkin omaa veljensä tapaan todella hyvän pelisilmän ja pystyy jakamaan kiekkoa tarvittaessa.
Kakkosketjussa sitten Demitra - Sundin - Steve Bernier tuovat lisää tulivoimaa kentälle. Uskomatonta, että Sundinkin on ollut niin hyvä pitkän tauon jälkeen ja pystynyt tuomaan sen oman, yli 1300 ottelun, kokemuksensa niin jäälle kuin pukukoppiin. Sundinin todellinen rooli johtajana Luongon rinnalla tuleekin esille vasta playoffeissa ja niillä tiukoilla hetkillä. Katsokaa tarkkaan jos jonkun ottelun lopussa Vancouver on tappiolla. Silloin kehiin laitetaan juurikin Sundin ottamaan se tärkeä aloitus omalle joukkueelle ja rauhoittamaan peliä jos muilla pelaajilla kädet tärisevät. Demitra tuo myös oman mantransa kentälle ja pukukoppiin. Ei ehkä kova-äänisin pelaaja, mutta omaa ehdottomasti parhaimmat kädet. Demitra pystyy juonimaan paikkoja kuin tyhjästä ja se nähtiin jo viime kaudella Minnesota Wildissa kun herra toimi Marian Gaborikin aisaparina. Toisella laidalla oleva Steve Bernier pelasi hänkin Sundinin tultua todella hyvää peliä ja väläytteli paikkapaikoin sitä tuttua Bernieriä jota nähtiin Sharkseissa muinoin. Bernier omaa yhden parhaimmista laukauksista Vancouverin hyökkäyksessa ja sitä on syytä käyttää playoffeissa. Muuten voi koko kakkosketjun peli kusta ja pahasti.
Paljon kertoo, että kolmosketjuun Vancouverilta löytyy herroja kuten Taylor Pyatt, Ryan Kesler ja vaikkapa Mason Raymond. Näistä esille on pakko nostaa Ryan Kesler. Alkukaudesta vaelteli varjojen mailla ja oli kaukan parhaimmasta. Loppukautta kohden, oikeastaan All-Star tauon jälkeen Kesler on noussut takaisin Vancouverin tärkeimpien pelaajien joukkoon ja teki runkosarjan lopussa tukun tärkeitä maaleja joukkueelleen. Kesler omaa hyvän pelisilmän ja laukauksen, joten hänestä tulee olemaan paljon hyötyä Vancouverille playoffeissa. Kun taas Vancouver saa vielä takaisin vaimonsa menettäneen Taylor Pyattin niin Keslerin peli kulkee vieläkin paremmin. Pyatt on ollut Keslerille hyvä ketjukaveri jo kauan ja melkeinpä aina kun Kesler ja Pyatt on laitettu samaan ketjuun niin johan saa Keslerkin säpinää peliinsä. Toisella laidalla nuori Mason Raymond, joka on nostanut myöskin tasoaan loppua kohden, tulee olemaan myöskin tärkeässä roolissa. Raymond on pelannut koko kauden hyvää kahden suunnan peliä ja yltipä hän runkosarjaa yli 10 maalinkin rajallisesta peliajasta huolimatta.
Nelosessa sitten Vancouverilla onkin oikea telaketjuosasto. Darcy Hordichuk ja Rick Rypien varmistavat sen, että vastustajat eivät pääse helpolla hyökkäyksiin. Eikä tosiaankaan kivuitta. Hordichuk pystyy parhaimmillaan tiputtelemaan pommeja jotka saavat Blues hyökkääjien korvat soimaan vielä tunninkin päästä. Rypien taas on palaamassa tasolleen ja kävi nappaamassa voitot tappeluista mm. Sheldon Brookbankia ja Zack Stortinia vastaan. Ketjun kolmas lenkki Ryan Johnson sitten saakin sitä kiekollista vastuuta ja hänen tehtävänsä onkin kuskata ja heivata kiekko vastustajan päätyyn. Tässä hommassa Johnson on myös loistavasti onnistunut.

Bluesin nimellinen ykkönen löytynee playoffeistakin muodossa Keith Tkachuk - Andy McDonald - Brad Boyes. Joukkue oli runkosarjassa todella tehokas, mutta omassa päässä soikin sitten melkeimpä jokaisessa matsissa vähintään kerran. Keith Tkachuk on loistava puolustamaan omaa päätänsä, mutta ikää alkaa olemaan ja näin ollen vauhti ei ole enää terävintä kärkeä. Kun taas ketjukaverit Andy McDonald ja Brad Boyes ovat kaukana oman pään luutana toimimisesta niin tämä tekee vääjäämättä ikävän efektin. McDonald kärsi pahasta loukkaantumisesta ja tämä toki syö oman osansa herran pelituntumasta, mutta silti häneltä kaivataan enemmän panosta omassa päässä. Sitä panosta jota häneltä löytyi kun hän pelasi samassa ketjussa muuan Teemu Selänteen kanssa. Silloin Andy McDee hoiti oman päänsä hyvin eikä pahoja hasardeja sattunut. Bluesiin mentyä McDonald on vähän liiaksi unohtanut velvollisuutensa sillä on selvää, että Boyes on kentän sniper ja se pelaaja joka saa hieman vapautuksia puolustuksesta. Boyes onkin ketjun arvokkain lenkki sillä hänestä on noussut todella hyvä maalintekijä. Boyes pystyy tekemään maaleja taidokkaasti, mutta välillä hän tuntuu turhautuvan liikaa. Jos kiekko ei tottele häntä täydellisesti niin tuloksena on helpostikkin tyhmiä ratkaisuja ja väkisin yrittämistä.
Bluesin kakkosketju onkin sitten koko liigan paras nuorisoketju. Vaikka ketjusta jokainen (Perron - Berglund - Oshie) on omalla tavallaan enemmän pelintekijän tyyppiä niin silti jokainen pystyy myös tekemään maalin tiukassa paikassa. Ketju ei toki ole aina samassa muodossa sillä usein Oshien paikalla on vieraillut myös David Backes joka on löytänyt uuden vaihteen urallensa. Ketju pursuaa taitoa ja se taitaakin olla ainoa ketju, joka pystyy taitonsa ansiosta kyykyttämään Vancouverin puolustusta aika-ajoin. Ketjun roolitus ei tosin ole paras mahdollinen ja voikin olla, että ketju muuttuu playoffeissa muotoon Perron - Berglund - Backes. Tällöin Perron ja Backes saavat hoitaa maalinteon ja Berglund maalinteon. Tällöin myös Oshie vapautuu tasapainottamaan muita ketjuja loistavilla taidoillaan. Voi myöskin olla, että koska Paul Kariya tulee palaamaan playoffeihin niin ketju menee muotoon Kariya - Berglund - Backes. Kariya maalaa, Berglund jakaa kiekkoa ja Backes hoitaa rouhimisen. Perfect.
Kolmonen laitetaankin siis muotoon Perron - Oshie - Brandon Crombeen. Tässäkin ketjussa roolitus toimisi oikein hyvin sillä Crombeen on kuin luotu rouhijaksi ja taklaavaksi karvaajaksi. Oshie taas pääsee näyttämään kyntensä ja ehkäpä yhden parhaimmista pelisilmistä jota hänen ikäluokkalaisillaan on nähty. Oshie taikoo paikkoja jopa tyhjästä Perronille jonka paineiksi jääkin sitten maalinteko. 12 maalia runkosarjassa rajallisella peliajalla ei anna oikeautta Perronille. Perron omaa vahvan rannelaukauksen ja tarvittaessa osuukin sillä hyvällä prosentilla.
Neloseen sitten onkin laittaa Cam Janssen, Alexander Steen ja Brad Winchester. Kova rouhijaketju johon Steen tuo ripauksen taitoa.

Vaikka vuolaasti kehuinkin St.Louisin hyökkäystä niin onhan se aika hutera verrattuna Vancouveriin. Vaikka siis toki juuri St.Louisin hyökkäys kestääkin parhaiten vertailun Vancouveria vastaan niin silti. Vancouver hoitaa tämänkin henkilökohtaisilla taidoilla ja kovuuden tuomalla vallalla.


Oma veikkaus: Vancouver jatkoon voitoin 4-1
"Ei Ilveksellä huonosti mene. Lehdistötilaisuudessakin on tarjolla puoliksi syöty viineri."
- Marko Leppänen @ Twitter

Reijo Mäki kertoi, että aikanaan Turun Palloseurassa pelannut Mal Davis harrasti seksiä naisen kanssa kun muut juhlijat oliva löivät ympärillä tahtia. Aktin jälkeen Davis oli siirtynyt suoraan katsomaan videolta omia maalejaan.

Paluu NHL

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa