Vaihtislaisten tekemät pelaajakortit

Yleinen kiekkokeskustelu.
Avatar
Viestit: 14900
Liittynyt: 27.07.2009 14:52
Suosikkijoukkue: KHL, NHL, Leijonat

Vaihtislaisten tekemät pelaajakortit

ViestiKirjoittaja InFlames » 26.03.2011 00:00

Tähän ketjuun kootaan siis tänne vaihtoaitioon tehdyt pelaajakortit, joten niitä on sitten tästä ketjusta helppo lueskella, jos jonkun pelaajan tarina kiinnostaa. Tähän voitte poimia eri sarjoista vaihtislaisten tekemiä kortteja, mutta muistakaa laittaa loppuun kortin tekijän nimi.

Kortteja ei siirretä tänne, vaan esimerkiksi Teukan SaiPan puolelle tänään tekemä erinomainen pelaajakortti jää sinne ja uppoaa McTavishin ketjuun, mutta tässä ketjussa se pysyy esillä kuten muutkin pelaajakortit.

Voisit Teukka tuon korttisi tuoda myös tänne. Meet muokkaa painikkeella siihen McTavishin korttiin ja kopioit koko jutun ja liität tänne.

Tässä ensimmäinen pelaajakortti, jonka ite olen tehnyt. Muistakaa laittaa myös päivämäärä tekijän lisäksi loppuun.



TONY HAND

Kuva
Tony Hand Manchester Phoenixin riveissä kaudella 2008-09

Tony "The Great One" Hand

Lyhyt esittely
Kuka tämä kaveri sitten on? Lyhyesti tähän alkuun voisin kertoa, että Hand on urallaan tehnyt enemmän pisteitä mitä kukaan jääkiekkoilija ja tuskin kukaan koskaan rikkoo Handin piste-ennätystä. 2008 Marraskuussa 30.11, Tony Hand rikkoi urallaan maagisen 4000 pisteen rajan! Hand on syntynyt 15.8.1967 Edinburghissa Skotlannissa. Hän on siis skotlantilainen jääkiekkoilija. Hand on myös ensimmäinen Iso-Britannialainen, joka on varattu NHL:ään. Legendaarinen Edmonton Oilers varasi hänet 12 kierroksella numerolla 252. vuonna 1986. Nykyään Hand toimii pelaaja-valmentajana Englannin 1-divarissa Manchester Phoenixin joukkueessa. Tässä kortissa ei kerrota kaiken maailman cupeista jota Iso-Britannian pääsarjan ohella aina pelataan. mm Autumn Cup ja Norwich union cup. Se tekisi tästä kortista, niin sekavan.
En tähän alkuun sen enempää kerro vaan lähdetään purkamaan tämän herrasmiehen uraa pala palalta.


Ensimmäiset kaudet teinisensaatiolle (1981-83)

Murrayfield Racersin halli lähes tyhjänä (Tästä näette Handin kasvasttajaseuran hallin)

Tony Hand pelasi ensimmäisen pelinsä 20.9.1981, kun Skotlannin liigan Murrayfield Racers kärsi pelaajapulasta. Ensimmäisessä pelissä 14-vuotias Tony hand ei saanut tehopisteitä aikaan vaan uran ensimmäinen piste syntyi kuukauden myöhemmin 17.10.1981, kun Tony Handin tarjoilusta Chris Kelland kilautti kiekon ohi vastustaja Fife Flyersin maalivahdin ja punavalo vilkkui. Tästä lähti Tony Handin maaginen ura miesten peleissä. Handin hyvät esitykset huomioitiin valmennusportaassa ja hän pelasikin kaudella jo 19 ottelua tehoin 4+7=11. Seuraavan kauden Hand ja Murrayfield Racers pelasivat Ison-Britannian 1-divaria. 24 peliä toi 15-vuotiaalle hyökkääjälle tehot 20+22=42

"Käden" taito alkaa näkyä (1983-86)

1983-84 kaudella pisteitä alkoi tulla myös Iso-Britannian pääsarjassa, jonne Murrayfield Racers nousi. 30 peliä toivat ensimmäisellä pääsarja kaudella 16-vuotiaalle nuorukaiselle tehot 53+43=95 Pistepörssissä tämä oikeutti viidenteen sijaan. Heti ensimmäisellä pääsarjakaudellaan Murrafield Racers ja Tony Hand etenivät aina finaaliin asti. Mestaruutta ei kuitenkaan tullut, kun joukkue hävisi finaalissa Dundee Rocketsille lukemin 4-5. Tämä finaali(sarja) oli vissiin kerrasta poikki. Varmuutta en netin syövereistä tähän löytänyt. Hand pelasi kuitenkin erinomaiset kuusi playoffs peliä tehoin 10+5=15. Hand pelasi myös kaudella U20 MM-kisoissa vain 16-vuotiaana. Tehot kisoissa olivat 6+3.

1984-85 kaudella Hand sai yhden merkkipaalun uralleen, kun 100 maalin raja rikkoitui. Kovaa vauhtia urallaan ylöspäin menevä 17-vuotias Hand rikkoi toisella pääsarjakaudellaan Roy Halpinin nimissä olleen syöttöennätyksen. Hand kirjautti yhden kauden syöttöennätyksen uusiin lukemiin, 92 syöttöä. Tehot kaudelta olivat aivan huikeat 72+92=164 vain 36 ottelussa. Murrayfield Racers eteni tälläkin kaudella finaaliin, mutta nyt tappio tuli Fife Flyersille, jota vastaan Hand teki uransa ensimmäisen pisteen. Hand iski pleijarien kuudessa pelissä tehot 13+11=24. U20 EM-kisat sujuivat Pool C:ssä ja Hand nakutti Italian Feltressä pidetyissä kisoissa kolmessa pelissä 4 pistettä.


1985-86 kaudella Hand taituroi edelleen aivan järjettömän pistesaldon edelliskauden tapaan. Nyt tuli tilille Ison-Britannian mestaruus ja tehot 79+85=164. Hand rikkoi myös 200 maalin rajan 8.2.1986, vain kuukausi ennen kuin allekirjoittanut on syntynyt. Vastustajana tuossa pelissä oli Peterborough Pirates. Pleijarereissa Hand paransi aiempaa piste-ennätystään iskemällä kuudessa pelissä tehot 13+13=26. Uran hienoin vuosi tähän mennessä varmasti mestaruuden muodossa Murrayfield Racersissa, jonka lisäksi hänet valittiin vuoden parhaaksi nuoreksi pelaajaksi. Kauden päätteeksi Hand pääsi harjoittelemaan Calgaryn Flamesin NHL-joukkueen riveissä.

252. Edmonton Oilers (1986-87)

1986-87 Syksyllä Hand meni Edmontonin training campille ja pelasikin siellä täydet 14 päivää. Hand rikkoi mailansa heti ensimmäisenä päivänä ja se oli ainut minkä mies oli ottanut mukaan. Mielenkiintoinen nippelitieto. Onneksi kuitenkin Marty McSorley lainasi yhtä omista mailoistaan ;) Hand pelaili samassa ketjussa välillä Mark Messierin ja Wayne Grezkyn kaltaisten turistien kanssa. 18-vuotiaan Handin peliesitykset vakuuttivat Edmontonin valmennuksen siinä määrin, että hänelle tarjottiin paikkaa pelata WHL:ssä (juniori liiga) vuoden, mutta Hand tyrmäsi tämän vaihtoehdon. Syy tähän oli nuorukaisen kova koti-ikävä, mutta hän palasi kuitenkin liigaan seuraavana vuonna. Hand oli ensimmäinen ja toinen NHL:n historiassa oleva Iso-Britannialainen, joka on treenannut NHL joukkueessa ja draftattu NHL:ään. Toinen pelaaja on ollut Colin Shields. Hand pelasi kuitenkin WHL:ssä Victoria Cougarsin riveissä vain kolme peliä erinomaisen tehoin 4+4=8. Jäähyn jäähyä Hand ei noissa peleissä ottanut. Hand kuitenkin päätti palata kotimaahansa, koska väsyi harjoittelun vaatimustasoon ja siihen, että pelejä tuli jatkuvalla syötöllä eteen. Lisäksi median luoma kiinnostus ja sitä kautta tulleet paineet vaikuttivat myös nuorukaisen päätökseen.
Hand palasi Skotlantiin ja huolimatta muiden brittiseurojen kiinnostuksesta, niin Hand pysyi uskollisena Murrayfield Racersille. Hand paukutti kauden 35 pelissä maagiset 105 maalia ja 111 syöttöpistettä. 35 pelissä 216 pistettä takonut Hand oli selvästikkin jo näin nuorena todella hyvä pelaaja liigaan ja poikkeuksellinen lahjakkuus Ison-Britannian yleiseen pelaajamassaan verrattuna. Tämä pistemäärä toi pistepörssin voiton ylivoimaisesti. Uran 300 maali näki päivänvalon Nottingham Panthersia vastaan Helmikuussa 1987. Hand valittiin U21 MM-kisoihin pool C (2-divari) tasolla Tanskaan käytäviin kisoihin. Noista kisoista Iso-Britannia nappasi hienosti pronssia. Kotoisessa sarjassa tuli myös mestaruus ja pleijareissa Hand iski 6 pelissä tehot 9+19=28.
Kauden jälkeen Hand palasi treenaamaan WHL-joukkue Victoria Cougarsiin. NHL-kauden alla Hand pääsi jälleen pelaamaan myös pelin Edmonton Oilersissa. Vastaan asettui Team Canada, jonka lopputuloksesta ei ole tietoa, mutta Hand saalisti yhden syöttöpisteen Kevin Lowen tekemään maaliin. Handille tarjottiin sopimusta farmiseura Nova Scotiaan, mutta Hand tyrmäsi tuon tarjouksen peläten, että WHL:ssä hän ei saisi niin hyvää palkkaa mitä Murrayfield Racersissa. Löysin netin syövereistä vähän erityyppien mietteitä tästä Handin kieltäytymisestä Hand sanoi, että tuon farmiseura tarjouksen torjuminen oli ehkäpä virhe ja hänen olisi pitänyt uudelleen neuvetella paremmasta sopparista. Oilerisin silloinen päävalmentaja Glen Sather sanoi näin "he didn't accept my deal because he could have advanced in North America. His progress would have been celebrated." Indeed, Sather also says "At the training camp I could see that he had a great ability to read the ice and he was the smartest player there other than Wayne Gretzky. he skated well: his intelligence on the ice stood out. he was a real prospect." Sather kehui tuossa Handin pelinäkemystä ja oli Grezkyn jälkeen älykkäin pelaaja joukkueessa. Hän luisteli hyvin ja oli todellinen lupaus.


Handin kotikaupungin seura Murrayfield Racers semifinaaleissa keväällä 1987 (Hand on kentällä valkopaidoissa numerolla yhdeksän, jos näkyy)

Paluu kotikonnuille Murrayfield Racersiin (1987-94)

1987-88 Rapakon takaisesta mahdollisesta NHL-urasta ei koskaan tullut mitään. Potentiaalia Handillä olisi ollut pelata NHL:ssä, mutta osin omaa tyhmyyttään kaveri halusi jatkaa pelejään Skotlannissa eikä farmissa. Tällä kaudella Hand nakutti Iso-Britannian pääsarjan 36 pelissä tehot 81+111=192. Murrayfield pelasi kaudella myös ensimmäiset European Cupin pelit. Joukkue voitti Bulgarian Slavia Sofian jonkin sortin karsintakierroksella, mutta joukkueet Hollannista, Ruotsista ja Saksasta olivat selvästi parempia (joukkueiden nimiä ei löytynyt). Britannian liigan pleijareissa 5 peliä toivat tehot 17+6=23.

1988-89 Hand sai kauden alla hyvän tarjouksen Sveitsin pääsarjajoukkue Geneve-Serveteltä, mutta Hand kieltäytyi tuosta sen takia, että olisi ollut neljäs ulkomaalainen joukkueessa ja Sveitsissä tuohon aikaan sai yhtäaikaa kentällä pelata vain kolme ulkomaalaista ja joukkueella oli jo riveissään kolme kovan luokan nimeä. Hand jatkoi siis uraansa Murrayfieldissä ja tuloksena runkosarjan 35 pelissä oli tehot 86+126=212. Tällä kaudella Hand rikkoi myös urallaan 1000 pisteen rajan ja 500 maalin rajapyykin. Pleijareissa tuli neljässä pelissä tehot 8+10=18.
Keväällä Hand valittiin ensimmäistä kertaa 21-vuotiaana miesten MM-kisoihin Belgiaan. Taso oli Pool D, joka on MM-kisojen 3-divari. Hand nakutti heti ensimmäisissä arvokisoissaan vain neljässä pelissä tehot 6+12=18. Iso-Britannia saavutti kisoista pronssia. Tämä oli Handille uran ensimmäinen arvokisa mitali. Kauden päätteeksi Hand palkittiin seuraavalla palkinnolla: Player of the Year Award by Ice-Hockey UK.

1989-90 Tämä kausi oli 22-vuotiaalle Handille varmaan sellainen, jonka hän haluaisi ainakin osittain unohtaa. Pisteiden valossakaan peli ei ollut, niin loistava kuin aikaisemmilla kausilla. 32 pelissä syntyi tehot 53+91=144, joka on esimerkiksi edelliseen kauteen verrattuna huomattavasti pienempi pistesaalis. Murrayfield Racers saavutti finaalipaikan viidettä kertaa viimeiseen seitsemään vuoteen (olen kertonut vain mestaruudet aiemmin.) Peli eteni Wembleyn pyhätössä aina rangaistuslaukauskisaan asti. Hand missasi kuitenkin tuossa skabassa ratkaisevan laukauksen ja Cardiff Devilsin mestaruus juhlat alkoivat. Harmillinen tapahtuma. Play offsit toivat kuudessa pelissä tehot 9+10=19. Kausi päättyi jonkin sortin turnaukseen (MM?) Pool D ja Iso-Britanniassa pidetyt kisat. Vastassa oli kahdesti Espanja ja kahdesti Australia, jonka turnauksen Iso-Britannia voitti. Hand iski tehot 5+8=13 tuossa turnauksessa. Hand valittiin turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi. Tälläkin hetkellä, jos joku ei sitä tiedä, niin on Iso-Britannian liiga selvästi edellä näiden molempien maiden liigoja.

1990-91 Kauden pisteet 34 pelissä olivat 60+96=156. Tähän kauteen täytyy myös poimia tuosta Autumn Cupista, joka pelataan aina syksyisin sellainen fakta. Hand nimittäin kirjautti yhden pelin syöttöennätyksen uusiin lukemiin. Trafford Metrosia vastaan Hand iski 11 syöttöä! Kultaa ei tullut kaudelta, mutta mukavat pisteet 7:ssä pleijari pelissä, 8+17=25.
23-vuotias Hand valittiin kauden päätteeksi Pool C:n MM-kisoihin (2-divari). Hand teki myös tasoa ylempänä Tanskassa pidetyissä kisoissa kovaa jälkeä henkilökohtaisesti, mutta joukkue jäi vasta viidenneksi. Kahdeksassa pelissä syntyi pisteet 9+12=21.


1991-92 kauden alku oli varsin ikävä, mutta päättyi hienosti. Hand jäi kiinni dopingteisteissä Efedriinin käytöstä, joka on jonkin sortin piriste. Tämä oli Handin mukaan tullut lääkkeistä. Handin selitykset eivät kuitenkaan kumonneet 8 ottelun pelikieltoa. Runkosarjan 36 pelissä tuli pelikiellosta huolimatta tehot 60+80=140. Hand voitti silti pelikiellosta huolimatta tuolla 60 maalilla Iso-Britannian pääsarjan maalipörssin. Hand valittiin kauden päätteeksi pelaajien toimesta vuoden parhaaksi pelaajaksi liigassa ja All-Star joukkueeseen myös.
Keväällä 1992 Hullissa Iso-Britanniassa pidetyissä Pool C:n MM-kisoissa Hand valittiin kisojen parhaaksi hyökkääjäksi. Hand iski viidessä pelissä tehot 6+12=18. Kisoissa oli mukana melkoisen eksoottisia maita. Etelä-Korea, Pohjois-Korea, Unkari, Belgia ja Australia. Turnaus oli myös Iso-Britannian historian paras pitkiin aikoihin, sillä joukkue voitti Pool C:n mestaruuden ja nousi ensi kaudeksi Pool B:hen (1-divari). Hieno kausi Handille.


1992-93 Tämä kausi oli liigassa erinomainen ja 25-vuotias Hand valittiin vuoden parhaaksi pelaajaksi. Runkosarjan 35 peliä toivat tehot 66+119=185. Pleijareissa syntyi puolestaan seitsemässä pelissä käsittämättömät tehot 14+19=33. Kausi ei kuitenkaan päättynyt Murryfieldissä mestaruusjuhliin, mutta maajoukkueessa kausi oli varmasti Handille ja brittikiekon ystäville unohtumaton. Iso-Britannia nimittäin nousi ensimmäistä kertaa 50-vuoteen MM-kisojen A-sarjaan! Hand oli kisoissa erinomaisessa vireessä. Seitsemässä pelissä Hand iski kovat pisteet 6+8=14 ja oli pistepörssin vitonen. Kisoissa pelasivat Iso-Britannian lisäksi Tanska, Puola, Hollanti ja Romania.

1993-94 Tämä kausi oli yksi hienoimmista varmasti Handin uralla saavutusten muodossa. Viimeinen kausi Murrayfield Racersissä toi pistepörssin voiton (44gp, 73+149=222), mutta mestaruus jäi tulematta. Kuudessa pelissä Hand nakutti kuitenkin tehot 9+15=24. Hand pysyi uskollisena kasvattajaseuralleen aina tähän vuoteen asti, mutta joutui lopulta siirtymään muualle joukkueen jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin. Kyselyitä ja tarjouksia Hand sai lukuisia vuosien varrella, mutta torjutuksi tuli, niin NHL:n farmi kuin NLA-liiga Sveitsissä.
Kauden kohokohta oli kevään MM-kisat A-sarjassa Iso-Britannialle ja ensimmäistä kertaa 50-vuoteen joukkue pelasi näin korkealla. Moni pitää juuri Handin mukanaoloa maajoukkueessa suurimpana tekijänä 90-luvun alun menestykselle Iso-Britannian kiekkoilulle. Nimi Tony Hand oli monien kiekkojännäreiden huulilla heidän seurateessaan kisoja. Hand kuitenkin tuotti pisteiden valossa pettymyksen, sillä kuusi peliä kisoissa ei tuonut pistettäkään ja Iso-Britannia hävisi nuo kaikki pelit. Iso-Briatannialaiset lehdet pitivät kuitenkin kisojen jälkeen Handiä maajoukkueen sankarina, jolla on valtava sydän taistella joukkueensa puolesta. Otetaan tähän vielä maat jotka noissa 94-kevään MM-kisoissa olivat mukana. Itävalta, Tsekki, Kanada, Suomi, Ranska, Saksa, Italia, Norja, Venäjä, Ruotsi, Sveitsi ja USA. Itellä on todella hatarat muistikuvat vaikka nämä kuulemma olivat jo toiset kisat mitä seurasin ;) Ikää itellä oli kisojen aikaan 8-vuotta ja kiekkotietämys huikealla tasolla.


Murrayfield Racersin talousvaikeudet (1994-95)

1994-95 Joukkue uudelleen nimettiin Edinburgh Racersiksi. 27-vuotias Hand ei antanut talousvaikeuksien näkyä omissa otteissaan kentällä, vaan kaveri iski 42 pelissä 207 pistettä. Pistepörssistä tuli kakkossija Iso-Britannialaisen Steve Morian jälkeen, joka iski 221 pistetttä. Pleijareissa Hand teki oman piste-ennätyksensä, kun kahdeksassa pelissä Hand iski pisteet 13+21=34. Edinburgh ei kuitenkaan mestaruutta voittanut.

Siirto Sheffield Steelersiin (1995-99)

1995-96 kausi oli muutoksen aikaa. 28-vuotiaan Handin aiempi seura oli suurissa taloudellisissa vaikeuksissa ja oli aika ettiä uusi seura. Seuran piti olla mahdollisimman lähellä Edinburghia johon hänen perheensä jäisi. Hand sai lukuisia tarjouksia Eurooppalaisilta seuroilta, jotka huomasivat kaverin olevan vapailla markkinoilla. Nämä seurat eivät kuitenkaan saaneet Ison-Britannian kaikkien aikojen parasta pelaajaa riveihinsä vaan Hand valitsi Iso-Britannian liigasta seuran nimeltä Sheffield Steelers. Steelersissä palkanmaksukyky oli tuohon aikaan maan paras. Uudessa seurassa kausi oli täydellinen. Joukkue voitti "Grand Slamin" heti Handin ensimmäisellä kaudella seurassa. Vaikka lupasin etten juuri puhu näistä Britannian cupeista niin nyt täytyy kuitenkin mainita ne. Kaksi Cup muotoisen turnauksen voittoa ja liigan voitto. Finaalissa kaatui Sheffieldin verivihollinen Nottingham Panthers. Hand itse nakutti runkosarjassa pisteet 46+77=123, vain 35 pelissä. Huomattavaa on, että nyt alkoi pikkuhiljaa Britanniassakin taso kohota ja pisteiden tekeminen vaikeutua. Pleijarien kahdeksassa pelissä Han iski tehot 6+10=16. Jutut kertovat, että tämän kauden Sheffield Steelers on ollut yksi kovimmista joukkueista mikä Brittein saarilla on koskaan pelannut.

1996-97 kausi oli muutoksen aikaa Britannialaisessa kiekkoilussa. Sarja muutti nimensä Ison-Britannian supeliigaksi ja sarjaan pääsi vain saaren rikkaimmat seurat. Tämä nosti pisteiden teon vaikeuden huomattavasti kovemmalle tasolla ja joukkueet saivat ulkomailtakin ihan hyviä vahvistuksia. Hand iski 41 pelissä tehot 13+31=43. Pleijien kahdeksassa pelissä tuli pisteet 3+6. Kaudelta tuli hopeaa Cardiffin voittaesssa mestaruuden. Handin keskimäärin viisi pistettä per peli tahti ei tullut enää kysymykseenkään ja hyvä, jos piste per peli keskiarvolla pystyi liigassa kukaan pelaamaan. Suomalainen Markku Takala pelasi tuolla kaudella myös liigassa NewCastle Vipersin joukkueeessa, mutta ei päässyt pistepörssin kärkipäähän.

1997-99 Nämä kaudet olivat Sheffield Steelersille todella vaikeita, sillä joukkue sijoittui molemmilla kausilla vasta kuudenneksi liigassa. 1997-98 kaudella 30-vuotiaan Handin pisteet runkosarjassa olivat 28 pelissä 9+30=39 ja pudotuspeleissä yhdeksässä pelissä tuli 2+9. Hand oli loukkaantumisen vuoksi sivussakin toista kymmentä peliä ja olisi voittanut pistepörssin ilman loukkaantumista vaikka joukkue rämpikin. 39 pistettäkin toi pistepörssistä sijan neljä.
1998-99 kaudella runkosarjan pisteet olivat 36 pelissä 11+27=38 ja pudotuspelien viidessä ottelussa saldoksi kertyi 1+4. Pistepörssissä Hand oli sijalla viisi heti toisen legendaarisen brittipelaajan Steve Morian jälkeen. Vaikeita kausia Sheffieldille ja tähän päättyikin Handin aika Sheffieldissä
.


Vuodet Ayr Scottish Eaglesissä (1999-2001)

1999-00 kaudella vuosituhannen vaihteessa Handilla oli ikää 31v ja hänen loistava luistelunopeus alkoi väistämättä laskea ja nopeat reaktiot eivät olleet enää samalla tasolla. Hand ottikin peliin entistä luovempaa roolia uudessa joukkueessaan. Ayr Scottish English sai Handin riveihinsä vaikka SM-liigastakin kiinnostusta löytyi, kun HPK tarjosi sopimusta Handille. Hand oli heti vahvassa vireessä iskien 40 pelissä tehot 8+35=43. Maalien teko on alkanut tyrehtymään, mutta Hand paikkaa sitä erinomaisella pelikäsityksellä, loistavalla kiekon käsittelytaidolla ja pelin rytmittämisellä. Pistepörssissä Hand näytti olevan sijalla kahdeksan juuri suomalaisen Iiro Järven edellä. Pleijareissa seitsemässä pelissä tuli pisteet 0+4.
Keväällä oli aika osallistua jälleen maajoukkuekuvioihin 1-divarin MM-kisoissa. Iso-Britannialaiset näkivät kisoissa jälleen maan rakastaman tutkaparin Steve Moria - Tony Hand. Molemmat saalistivat kymmenen pistettä. Kisoissa pelasivat Tanska, Viro, Saksa, Iso-Britannia, Kazakstan, Hollanti, Puola ja Slovenia. Voisin mainitakkin näistä kisoista muutamat nimet sillä siellä varmasti oli tuttuja pelaajia monille. Pistepörssin kärkisijoilla pyörivät Slovenian Nik Zupancic, Puolan Marius Czerkawski, Tanskan Kim Staal, Saksan Thomas Greilinger ja Saksan Daniel Kreutzer.


2000-01 Jälkimmäinen kausi Ayrissä oli parempi kuin ensimmäinen. 33-vuotias Hand osoitti, että maalijyvä ei ole kadonnut mihinkään iskemällä 46 pelissä tehot 19+36=55. Pistepörssistä irtosi sija kaksi kanadalaisen Greg Bullockin jälkeen. Ayr ei mestaruutta Handin ollessa seurassa voittanut. Hand iski seitsemässä play off pelissä tehot 2+5.
Kausi jatkui taas keväällä MM-kisoissa. Nyt mukana olevat maat olivat seuraavanlaiset, Kiina, Kroatia, Tanska, Viro, Ranska, Iso-Britannia, Unkari, Kazakstan, Liettua, Hollanti, Puola ja Slovenia. 1-divarin MM-kisat olivat siis laajentuneet viime vuodesta. Hand pelasi loistavat kisat tehoilla 3+13, joka oikeutti pistepörssissä sijaan kolme ja kisojen syöttökuninkaaksi.


Siirtyminen pelaajavalmentajaksi sarjaporrasta alemmas Dundee Starsiin (2001-03)

Tony Hand (Dundee) vs Gareth Owen (Coventry) (seurat ovat verivihollisia toisilleen)

2001-02 Ayr yritti saada kaikin keinoin Handin jäämään joukkueeseen, mutta Hand halusi aloittaa pelaaja-valmentajana uransa 1-divarista. Ayr tarjosi selvästi parempaa sopimusta, mutta Handin päätä se ei kääntänyt. Myös muut Ison-Britannian superliigan seurat hamusivat Handiä riveihinsä, mutta Hand päätti valita Skotlantilaisseura Dundee Starsin. Dundeen materiaalikin nousi pilviin, kun Hand toi mukanaan seuraan kovia pelaajia kuten Paddy Locchi, Scott Young ja Iso-Britannian maajoukkueveskarin Stephen Murphyn. Dundee Stars dominoi liigaa ja voitti mestaruuden näytöstyyliin 1-divarissa. 34-vuotias Hand voitti sarjan pistepörssin iskemällä 44 pelissä tehot 25+79=104. Pleijareissa 10 peliä toi pisteet 7+17=24.
Kausi huipentui keväällä MM-kisoihin ja Hand ilmoitti, että ne jäisivät hänen viimeisiksi kisoikseen, koska hän halusi keskittyä täysipainoisesti vain pelaajavalmentajana olemiseen. Kisat olivat tutut 1-divarin MM-kisat, mutta nyt Hand ei viime kauden pistemäärän yltänyt vaikka pelejä oli nytkin viisi. Handin pisteet kisoissa olivat 2+4. Kisoissa nähtiin 2002 keväänä seuraavat maat, Valko-Venäjä, Kiina, Kroatia, Tanska, Ranska, Iso-Britannia, Unkari, Kazakstan, Hollanti, Norja, Romania ja Etelä-Korea. Kisoja dominoi kuitenkin uusi tuloskas Valko-Venäjä supertutkaparillaan Alexei Kalyuzhny - Vladimir Tsyplakov.


2002-03 Tämä kausi oli varsin dramaattinen Dundee Starsissa ja Handille tuli yksi temppu mikä vähän mustamaalasi kaverin mainetta. Joukkueella tuli varsin tulisia kamppailuja sarjan suursuosikin Coventry Blazen kanssa ja eräs peli on varmasti sellainen minkä Hand haluaa unohtaa. Hand sai kahden minuutin jäähyn Coventryn kotikentällä ja joku Blaze fani vihelteli ja huuteli jäähyboksin takana törkeyksiä brittiläiseen tyyliin. Handilla keitti yli tästä ja hän nappasi kaveriin kiinni ja tappelu oli valmis. En sitten tiiä minkälaiset jäähyboksit Iso-Britanniassa oli tuolla kaudella, kun sieltä pääsi helpostikkin tappelemaan katsojan kanssa. Hand pidätettiin kuitenkin tästä tempusta ja vietti yhden päivän putkassa, mutta syytteitä ei koskaan nostettu.
Kaudella Hand nakutti 35 pelissä pisteet 22+56=78 ja se toi taas pistepörssin voiton 35-vuotiaalle ikitaistelijalle. Pleijareihin Dundee ei silti edes päässyt? Tästä en löytänyt varmuutta.


Kuva
Ensimmäinen kausi pelaajavalmentajana toi heti mestaruuden 1-divarissa kovalla materiaalilla, mutta myös jälkimmäisellä kaudella varsin ikävän tapahtuman (Hand Dundee Starsin paidassa)



Edinburgh Capitalsissa ja Belfast Giantissa kaudet 2003-06

2003-04 kaudeksi Hand palasi synnyinkaupunkiinsa Edinburgh Capitalsiin, joka on sama seura missä hän on pelannut aiemminkin, mutta seura oli vain uudelleen nimetty. Tämä kausi oli Handille kolmas pelaaja-valmentajana ja kokemusta valmennuspuoleltakin oli jo kertynyt. Nyt joukkue ei kuitenkaan ollut läheskään, niin iskukykyinen kuin Dundee Stars oli. Edinburg Capitals jäikin runkosarjassa keskivaiheille sarjataulukkoa, eikä mestaruutta pleijarien kautta tullut. Runkosarjassa Hand nakutti 36 pelissä tehot 21+63=84, joka toi jälleen pistepörssin voiton. Pleijarien 11 pelissä kertyi pisteitä 2+14. Hand valittiin liigan vuoden parhaaksi pelaajaksi myös. Henkilökohtaisesti kausi oli Handille erinomainen, mutta joukkueelle varsin keskinkertainen. Toki materiaalikin oli varsin rajallinen.

2004-05 kaudeksi Hand sai mahdollisuuden valmentaa ensimmäistä kertaa urallaan Belfast Giantsissa Iso-Britannian Elite Hockey Leaguessa (EIHL). Tämä liiga on tuon Superliigan tilalle tullut maan korkein sarjataso. Hand iski 30 pelissä tehot 10+27=37. Pudotuspeleissä joukkue taipui vasta finaalissa Coventry Blazelle. Handin tehot olivat kahdeksassa pelissä 0+6. Hand todisti, että pystyy pärjäämään valmentajana myös sarjan korkeimmalla tasolla. Ilman kritiikkiä ei toki Hand säästynyt. Muutama varsin outo hankinta väärille paikoille mihin joukkue ei olisi tarvinnut vahvistusta, niin kipeästi kuin muualle ja muutama todella heikko hankinta olivat median silmissä harha-askelia.

2005-06 Ennen kauden alkua 38-vuotias hyökkääjä sai jonkinsortin kunniamaininnan Kuningatar Elizabethiltä. Tämä oli ensimmäinen koskaan annettu "titteli" Iso-Britannialaiselle jääkiekkopelaajalle. Queen Elizabeth kuvaili, että Hand on saavuttanut hienoja asioita tässä pienessä lajissa Iso-Briatannissa.
Hand palasi takaisin Edinburgh Capitalsiin, jossa materiaali oli kuitenkin luokatonta Handiä itseään lukuunottamatta. Vaikea se on tehdä Saipan tasoisesta joukkueesta mestaria, kun nimimiehiä ei ole. Joukkue sijoittui EIHL:ssä kahdeksanneksi yhdeksän joukkueen sarjassa ja oli nopeasti ulkona mestaruustaistelusta. 45 peliä toi tehot 15+38=53. Sarjan pistepörssisä se oikeutti sijaan neljä. Voiton vei vain 34 ottelua pelannut NHL-tähti Theoren Fleury 72 pisteellä! Kuka muuten tiesi ennenä tätä tästä Theoren Fleuryn saavutuksesta? Ite en ainakaan muistanut tuota, vaikka hiljattain onkin tapahtunut.


Siirtyminen Manchester Phoenixiin ja tulevaisuus (2006-?)

Handin haastattelu 2006-07 kauden alla

2006-07 Täksi kaudeksi 39-vuotias Hand siirtyi Manchestin valoihin ja jatkoi edelleen pelaajavalmentajana. Hän myös julkaisi ensimmäisen kirjansa jonka nimi oli Tony Hand: A Life in British Ice Hockey. Kirjassa on kaikki tarinat kaverin uralta ja täytyy myöntää, että taitaa olla pakkohankinta, vaikka ei saisi kuin englanninkielisenä versiona. Eihän tähän juttuunkaan tekstejä suomenkielisenä löytynyt juuri mitään.
Manchester sijoittui liigassa kuudenneksi Handin painaessa tilastoihin 55 pelissä lukemat 17+55=72. Kausi päättyi keväällä 1-divarin MM-kisoihin, kun Hand teki vielä kerran comebackin maajoukkueeseen. Viisi peliä toi tehot 0+3, mutta joukkue ei kyennyt ottamaan mitalia. Kisoissa mukana olevat maat olivat Kiina, Viro, Ranska, Iso-Britannia, Unkari, Japani, Kazakstan, Liettua, Hollanti, Puola, Romania ja Slovenia. Kisojen pistepörssin voitti kaikille tuntematon Slovenian Anze Kopitar tehoilla 1+13. Handille nämä kisat ovat todennäköisesti uran viimeisiksi jäävät.


Kuva
Hand julkaisi kauden alla kirjan nimeltä Tony Hand: A Life in British Ice Hockey (kuva kirjan etukannesta)



2007-08 kaudella pelaaja-valmentaja Handille tuli 40-vuotta täyteen. Kausia on takana jääkiekkoilussa lähemmäs 30. Pelit jatkuivat Manchester Phoenixin riveissä EIHL:ssä, eli Iso-Britannian pääsarjassa. Runkosarjassa Hand nakutti 61 pelissä tehot 24+63=87. Pistepörssissä tuolla irtosi yhdeksäs sija. Manchesterin aikana Hand ei mestaruuksia voittanut, eikä pleijareista löydy mitään tietoa muutenkaan.

Handin haastattleu kauden 2007-08 alla

2008-09 eli viime kausi oli Handille mahdollisesti uran viimeinen EIHL:ssä sillä Manchester Phoenix konttasi urakalla ja putosi ykkösdivariin. Kauden kohokohta oli tämä kun Manchester Phoenixin jäähallissa järjestetyssä juhlatilaisuudessa juhlittiin 30.11.08 Handin 4000 pisteen saavutusta uralla mikä on aivan käsittämätön pistemäärä. Puheen pitää Phoenixin omistaja Neil Morris. Jokainen Iso-Britannialainen kiekkojännäri rakastaa tätä miestä, jonka johdolla Iso-Britannia käväisi hienosti MM-kisojen A-sarjassakin Handin uran aikana.
Runkosarjan pisteet tältä kaudelta olivat 67 pelissä 21+68=89, joka oikeutti pistepörssissä sijaan viisi. Manchester Phoenix putosi siis kauden päätteeksi 1-divariin, joka tunnetaan nimellä EPIHL. Hand jatkoi putoamisesta huolimatta joukkueen pelaajavalmentajana ja kukaan tuskin Handin syyksi voi laittaa tuota putoamista. Jutut kertovat, että joukkueella oli materiaali, jolla ei vaan voinut pärjätä pääsarjassa.


Naurettava jäähy tulee Handille tässä viime kauden pelissä ja Handin haastattelu

2009-10 on parhaillaan menossa ja Manchester Phoenix pelaa yhdeksän joukkueen EPIHL:ää. 42-vuotias Hand on tähän mennessä saanut kasaan 29 pelissä tehot 14+47=61, jolla ollaan pistepörssin nelosena. Pistepörssiä johtaa Iso-Britannian sarjoissa huikeaa jälkeä tehnyt ja Handin seurakaveriksi siirtynyt kanadalaishyökkääjä Ed Courtenay, jolla on ikää kiitettävät 41-vuotta. Tämä pari selvästi nauttii pelaamisesta yhdessä. Arvatkaa kuka on myös paljon pelannut tämän ketjun kolmantena lenkkinä? Sanooko nimi Jaakko Hagelberg mitään? Tämä SM-liigastakin tuttu pelaaja on nakuttanut 44 pistettä ja pelannut paljon tuon parivaljakon ketjussa. Toinen huikea maajoukkuepelaaja Isosta-Britanniasta, eli Steve Moria on pistepörssin seiska.
Tähän on enää turha lisäillä mitään, sillä materiaalia ei näistä viimeisistä kausista juuri löydy. Ura on nyt paketissa, mutta laitetaan jotain settiä vielä tähän loppuun. Nyt tiedätte sitten, jos joku kysyy kuka on Tony Hand.




Mistä ominaisuuksista/jutuista Hand muistetaan pelaajana?

- Nopeudesta, joka tosin on jo hiipunut.
- Loistavista reaktioista yllättäviin tilanteisiin
- Maalintekijä
- Uskomaton pelikäsitys
- Tulisieluinen taistelija, joka rakastaa hokia yli kaiken.


Tony Hand infoboksi

Pelinumero: 9
Pituus: 179cm
Paino: 82kg
Kätisyys: Right
NHL varaus: Vuonna 1986 Edmonton varasi Handin numerolla 252.
Syntymäpaikka: Edinburg, Skotlanti
Syntymäaika: 15.8.1967.
Uran pistemäärä: 4100-4300 pistettä


Uran saavutuksia (eurohockeyn mukaan)


1st British trained player in NHL draft
Young Player of the Year (Nov 85)
Scottish National League Champion (85-86 Edinburgh Racers)
British Premier League Champion (86-87 Murrayfield Racers, 87-88 Murrayfield Racers)
Best forward (WC D 1990, WC C 1992)
Named to All-British All-Star team (1990-91)
FBNL points scorer (01-02,02-03 Dundee Stars 03-04 Edinburgh Capitals)
All Star Team (90-91,91-92,01-02,03-04,04-05)
Powerplay Player of the Month (Oct 03)
FBNL Most League Assists (03-04 Edinburgh Capitals)
FBNL Most Assists Playoffs (03-04 Edinburgh Capitals)
British Ice Hockey Writer's Association Player of the Year (03-04, 04-05)
Received MBE for services to hockey
Coach Belfast Giants (04-05)
Forward of the Year (04-05)
Coach Manchester Phoenix (06-07)



Tulevaisuus ja muuta juttua

Hand, jonka ura jatkuu yhä on kaikkien aikojen paras Iso-Britannialainen jääkiekkolija ja yksi vaarallisimpia pelaajia jäällä ja vaikutusvaltaisimpia pelaajia Isossa-Britanniassa. Hand onkin puhunut sen puolesta, että jääkiekon Ison-Britannian liigaan pitäisi saada palkkakatot, että maan omat juniorit varsinkin jääkiekossa saisivat enemmän peliaikaa. Tämähän on suuri ongelma näissä pienissä kiekkomaissa, jossa kärkiketjut on yleensä jenkeistä ja kanukeista koostuvia, niin tällöin omat juniorit eivät saa vastuuta. Hän on tuonut Brittiläisen kiekkoilun teoillaan koko maailman tietoisuuteen ja on erinomainen lähettiläs lajille, jota hän rakastaa yli kaiken.


Vielä loppuun esitellään EIHL:n joukkueet viime kaudelta ja hallit videon muodossa lyhyesti



Tehty: 7.1.2010
Tekijä: InFlames

Kauppila voisi ainakin Pelicansin puolelta siirtää Joonas Jalvannin kortin tänne.

Avatar
Viestit: 1077
Liittynyt: 12.04.2009 19:50
Suosikkijoukkue: SaiPa (Jets)

Re: Vaihtislaisten tekemät pelaajakortit

ViestiKirjoittaja Teukka » 26.03.2011 09:06

#22 Dale McTavish Kuva

Kuva
Kuva osoitteesta http://www.saipa.fi

Syntymäaika ja -paikka: 28.02.1972 Eganville, Kanada
Pituus ja paino: 187cm ja 93kg
Pelipaikka: RW
Kätisyys: Left


Lyhyt esittely:
Dale McTavish oli kanadalainen laitahyökkääjä, joka pelasi suoraviivaista ja röyhkeää peliä. Erityisesti hän kunnostautui maalintekijänä ja oli vahvimmillaan maalin läheisyydessä, josta hän lähes aina ohjasi tai laukoi kiekon maalia kohden. Harvassa olivat ne kerrat, jolloin hän olisi kolmea metriä lähempää maalista laukonut sen ohitse. Sillä missä asennossa hän oli silloin, kun kiekko lapaan tuli ei ollut mitään merkitystä. Hienosta henkilökohtaisesta urastaan huolimatta ei koskaan voittanut minkään väristä mitalia ammattilaissarjoissa.

1988-1993 - Junnuvuodet
McTavishin ensimmäinen merkittävän tason juniorijoukkue oli silloisessa CJAHL (Kanadan "A-juniorisarja") pelannut Pembroke Lumber Kings. Kuuluisin samaan aikaan Pembrokessa kiekkoillut lienee Jim Montgomery, joka iski kaudella 88-89 yli kolme kertaa enemmän pisteitä kuin Dale (56GP 26+24=50). Kaudeksi 89-90 sai sopimuksen OHL:ään Peterborough Petesiin, jossa hän pelasi ihan kelvollisen tulokaskauden (66GP 26+35=61/Playoffs 12GP 1+5=6). McTavishin ura jatkui Peterboroughissa, mutta toivottua läpimurtoa ei tullut vielä kausilla 90-91 (66GP 21+27=48/Playoffs 4GP 1+0=1) ja 91-92 (60GP 25+31=56/Playoffs 10GP 2+5=7). Nämä vaisut kaudet haihduttivat NHL-pomojen kiinnostuksen nuoreen kanadalaiseen ja Dalea ei koskaan varattu NHL:ään. Peterboroughin valmennusryhmä näki hänessä vielä potentiaalia ja jatkoivat hänen sopimustaan kaudeksi 92-93, jolloin McTavish pelasi OHL:ssä yli-ikäisenä pelaajana. Vihdoin hän onnistui ottamaan sen ratkaisevan kehitysaskeleen ja oli tärkeässä roolissa joukkueen voittaessa OHL:n mestaruuden (66GP 31+50=81/Playoffs 21GP 9+8=17).

1993-1995 - Yliopistohöntsät
Jäätyään ilman ammattilaissopimusta McTavish aloitti opiskelut St. Francis Xavier University:ssä ja pelasi koulun jääkiekkojoukkueessa kaudet 93-94 (27GP 30+24=54) ja 94-95 (27GP 25+27=52).

1995-1997 - Maajoukkueen kautta NHL:ään
Vuonna 1995 McTavish valittiin Kanadan maajoukkueeseen (53GP 24+32=56), jossa hän onnistui tekemään vaikutuksen Calgary Flamesin sikariportaaseen ja saikin sopimuksen farmijoukkue Saint John Flamesiin. Kauden 95-96 loppu meni tehojen valossa Dalelta kohtalaisen hyvin (4GP 2+3=5/Playoffs 15GP 5+4=9). Elettiin vuoden 1996 elokuun 1. päivää, kun Dalen yksivuotinen sopimus Calgaryyn julkaistiin. NHL:ssä hän pääsi pelaamaan yhdeksän ottelua (9GP 1+2=3), mutta muuten kausi 96-97 meni häneltä farmissa (53GP 16+21=37). AHL:ssä Dalella oli myös kaksi suomalaista seuratoveria: Marko Jantunen ja Sami Helenius.



1997-2000 - Uralle nostetta Suomesta
Jäätyään ilman sopimusta NHL:ssä Dale alkoi etsiä uutta seuraa Euroopasta. Lopulta uusi työpaikka löytyi Suomesta ja Lappeenrannan SaiPasta. Kovin montaa peliä hänen ei SaiPassa tarvinnut pelata, kun hänestä tuli kovan taistelutahtonsa ja pelityylinsä ansiosta yksi kotiyleisön suosikkipelaajista. McTavish voitti joukkueen sisäisen pistepörssin, SM-Liigan maalipörssin 97-98 ja oli samalla yksi SaiPan tärkeimmistä pelaajista kausina 97-98 (47GP 25+18=43/Playoffs 3GP 0+3=3) ja 98-99 (44GP 22+17=39/Playoffs 7GP 4+5=9), jolloin Sputnikit pelasivat molempina kausina playoffeja ja keväällä 1999 jopa tappioon päättyneessä pronssipelissä.

Kahden hienon kauden jälkeen McTavish jätti SaiPan taakseen ja siirtyi Espoon Bluesiin. Myös Bluesissa vastustajan maaliverkot olivat usein koetuksella ja tehopisteitä syntyi tasaiseen tahtiin, jonka seurauksena hän oli myös Bluesin paras pistemies kaudella 99-00 (53GP 32+19=51/Playoffs 4GP 1+0=1). Näiden SM-Liiga -vuosien aikana hän ehti edustaa myös Kanadan maajoukkuetta kahdeksassa ottelussa (8GP 1+4=5).

2000-2010 - Huikeaa dominointia Sveitsissä
Hyvin menneiden SM-Liiga -kausien jälkeen McTavishille tarjottiin sopimusta Sveitsistä, Rapperswilsta joka oli edellisellä kaudella karsiutunut NLA:sta, mutta sarjan laajentumisen (10 joukkueesta 12:sta) takia joukkue pysyi maan pääsarjassa. Rapperswilissa Dale kiekkoili peräti viisi kautta ja ainostaan kaudella 03-04 ei kuulunut sarjan pistepörssin kärkinimiin loukkaantumisten takia. Näiden viiden vuoden aikana hän pelasi jatkuvasti piste per peli tahtia (179GP 94+101=195/Playoffs 8GP 2+2=4/Karsinnat 5GP 3+3=6), joka on saavutus johon moni kiekkoilija ei pysty Euroopan kovimmissa sarjoissa. Suomalaisia seurakavereitakin Dalella oli näinä Rapperswil-vuosina mm. Kari Martikainen, Mikko Eloranta, Marko Tuulola, Mikko Peltola ja Jarno Peltonen.

Kesällä 2005 McTavish sai kahden vuoden sopimuksen Zürich Lionseihin ja jatkoi siellä jo sveitsiläisille tutuksi tulleella tyylillään. Tehopisteitä ropisi myös tasaiseen tahtiin ja hän oli molempina kausina joukkueen sisäisen pistepörssin toisella sijalla (72GP 32+37=69/Playoffs 7GP 4+1=5/Karsinnat 9GP 3+7=10). Joukkueen ykkösmaalivahtina näinä kausina toimi suomalainen Ari Sulander ja McTavishin ketjukaverina suurimman osan näistä kausista pelasi toinen kanadalainen ja Zürich-ikoni Jan Alston.

Kauden 06-07 jälkeen tuli taas aika vaihtaa seuraa ja syksyllä Dale pukeutuikin Zugin peliasuun. McTavishin ensimmäinen kausi Zugissa (49GP 32+21=53/Playoffs 7GP 3+3=6) oli miehen Sveitsin aikojen, ja kenteis koko uran, huikein. Kauden päätteeksi Dale valittiin Sveitsin NLA:n All-Star -joukkueeseen, yhdessä Marco Bührerin, Goran Bezinan, Radek Hamrin, Serge Aubinin ja Juraj Kolnikin kanssa. Kausi 08-09 menikin ikävästi loukkaantumisten kanssa taistellessa (18GP 8+12=20/Playoffs 10GP 3+7=10), mutta McTavishin viimeinen NLA-kausi 09-10 meni ilman suurempia vammoja sekä tuttuun tyyliin piste/peli -tahtia (43GP 22+19=41/Playoffs 9GP 6+6=12).

Semifinaaleja pidemmälle McTavisin edustamat joukkueet eivät kertaakaan Sveitsissä yltäneet joten mitalipelit jäivät Dalelta Sveitsissä väliin.

Kuva
Kuva osoitteesta http://www.jatkoaika.com


2010-2011 - Kuninkaan paluu
Yksi ympyrä hienon uran ympäriltä sulkeutui, kun yhdentoista vuoden jälkeen McTavish päätti palata SaiPaan. Kuuden kuukauden mittaisella artistisopimuksella joukkueeseen liittyneseen kanadalaiseen kohdistui suuria odotuksia niin joukkueen fanien, kuin mediankin suunnalta. Lappeenrannan toreilla puhuttiin jopa Jumalan paluusta. 1. päivä lokakuuta lähes täysi Kisapuisto oli todistamassa McTavishin huikeaa paluuottelua, jossa mies iski kolme maalia Pelicansin verkkoon. Dalen vauhti ei ollut enää aivan samaa luokkaa kuin edellisellä visiitillä, mutta joukkueen sisäisen maalipörssin voitto loukkaantumisten värittämällä kaudella oli jo 39-vuotiaalta hyökkääjältä hieno suoritus (38GP 16+6=22).

Kauden 10-11 päätyttyä McTavish ilmoitti lopettavansa pelaajauransa ja siirtyvänsä perheensä kanssa takaisin Kanadaan.




Lähteet:
Legends of Hockey
Eliteprospects
saipa.fi
Jatkoaika
+ joitain Kanadan junnusarjojen randomsivuja.
(Youtube)




Tehty: 25.3.2011
Tekijä: Teukka
Dale McTavishin pelaajakortti: Klick!

Avatar
Viestit: 1649
Liittynyt: 18.09.2010 13:42
Suosikkijoukkue: Jokerit, NHL

Re: Vaihtislaisten tekemät pelaajakortit

ViestiKirjoittaja Tumba » 26.03.2011 10:38

Ihan vaan kommenttina, että hyvä aihe ketjulle. Ei musta ole väsäämään kortteja, mutta kivahan noita on lukea. Erityisesti toi InFlamesin tekemä kortti Tony Handista oli tosi mielenkiintoinen. Aika massiiviset tehot tyypillä. Esim. kaudella 1986/1987 Hand teki 35:ssä ottelussa tehot 105+111, eli keskimäärin jotain 3+3 per ottelu. Amazing! En ollut aikaisemmiin edes kuullut koko äijästä

Avatar
Viestit: 3098
Liittynyt: 22.03.2009 21:32
Suosikkijoukkue: .

Re: Vaihtislaisten tekemät pelaajakortit

ViestiKirjoittaja FPP » 26.03.2011 15:02

Ja tällä kaudella edelleen Manchester Phoenixin riveissä 132 pistettä. ;) Toki vasta Britannian 2. korkeimmalla sarjatasolla, mutta silti kova suoritus ja ylivoimainen pistepörssin voitto. Epäilemättä maailman lahjakkaimpia pelaajia kautta aikojen. Arvostus vaan nousee, kun mahdollisuutena oli tienata miljoonia ulkomailla, mutta pelaa kiekkoa muista asioista kun rahasta ja maineesta.

Avatar
Viestit: 3226
Liittynyt: 06.12.2009 21:03
Suosikkijoukkue: Lappeenrannan italialaismafia

Re: Vaihtislaisten tekemät pelaajakortit

ViestiKirjoittaja AriGold » 27.03.2011 21:06

#21 Brooks Laich

Kuva


Syntymäaika: 23. toukokuuta 1983
Syntymäpaikka: Wawota, SK, Kanada
Pituus: 188 cm
Paino: 90 kg
Pelipaikka: Hyökkääjä
Kätisyys: Left
NHL-varaus: 2001 Ottawa Senators 6. kierros #193


Lyhyt esittely:

Brooks Laich on 27-vuotias monipuolinen hyökkääjä, joka pelaa Washington Capitalsissa. Laich on hyvä lähes jokaisessa roolissa ja jokaisessa ketjussa ja hän pystyy pelaamaan, niin laidassa kuin keskellä. Laichilla ei ole oikeastaan mitään silmiinpistäviä heikkouksia, vaan hän on tasainen suorittaja jokaisella osa-alueella. Laich pelasi viime kauden päätteksi Kanadan maajoukkueessa Saksan MM-kisoissa, tehden yhden häkin 7 peliin.

Juniorivuodet 1999-2003
Brooks Laich pelasi vuonna 1999-2000 hänen viimeisen amatöörikautensa. Joukkueena silloin toimi hänen kotikaupunginsa joukkue nimeltään Tisdale Trojans. Siellä Laich oli aivan suvereeni pelaaja ja teki melkein mitä tahtoi tehden hirmumäärän pisteitä (57GP 51+52=103) ja hänet valittiinkin liigan parhaaksi pelaajaksi. Loistavan amatöörikauden jälkeen Laich päätti siirtyä ammattilaiseksi ja hän siirtyikin WHL:ään ja Moose Jaw Warriors nimiseen jengiin. Kausi oli vielä tunnustelua vähän kovempaan vauhtiin Laichilta ja kausi ei ollut sen vuoksi mikään loistava pisteiden valossa (71GP 9+21=30 / Playoffs 4GP 0+0=0). Sillä kaudella Laichin pelikavereista nykyisin on varmaan tunnetuimpia Minnesotassa kiekkoleva Kyle Brodziak ja Buffalossa jo muutamalla kaudella NHL:ää haistelemaan päässyt Nathan Paetsch. Seuraava kausi lähti Laichilta hyvin liikkeelle (28GP 6+14=20), kunnes Brooks treidattiin Seattle Thunderbirds:iin. Loppukaudesta Laich vain kiihdytti tahtiaan ja teki maukkaat tehot Thunderbirsissä (47GP 22+36=58 / Playoffs 11GP 5+3=8). Tuo joukkue ei ollut nimillä pilattu ja Laichin jälkeen, ehkä tunnetuin nimi on nykyään Nate Thompson. Kausi 2002-2003 oli Laichin lopullinen läpimurto. Huikea kausi ja Playoffeissakin vain tahti parani (60GP 41+53=94 / Playoffs 15GP 5+14=19). Laich pelasi niin vakuuttavan kauden, että Ottawa päätti nostaa Laichin AHL:ään.

AHL-ura - Tie tähtiin 2003-2005
Ottawa nosti Laichin kaudelle 2003-2004 AHL:ään Binghamtoniin joukkueeseen, koska edellinen kausi WHL:ssä oli mennyt Laichilta ihan nappiin. Laich aloitti räväkästi sillä kaudella ja sama tahti jatkui, kunnes Ottawa treidasi Laichin Washington Capitalsiin. Binghamtonissa Laichin kanssa pelasi esimerkiksi tällä hetkellä NHL:ssä pelaava Antoine Vermette. Laich pelasi hyvän alkukauden Binghamtonissa ja tehojakin kertyi mukavasti (44GP 15+18=33). Siirto Washingtonin organisaatioon ja Washingtonin sen hetkiseen AHL-joukkueeseen Portlant Pitatesiin ei aluksi tuntunut tekevän hyvää miehen uralle (22GP 1+3=4 / Playoffs 6GP 0+0=0). Laich pääsi pelaamaan myös 5 ottelua NHL:ssä tulokaskaudellaan, 1 Ottawassa ja 4 Washingtonissa ja teki tehot 0+1. Seuraava kausi Laichilla kului kokonaan AHL:ssä ja se kului vähän paremmin, kuin edellinen kausi Portlandin riveissä. Samassa joukkueessa pelasi Washingtonissakin monta kautta pelannut Tomas Fleischmann ja kausi ei sujunut kovin hyvin, mutta niinkuin sanoin meni se silti paremmin kuin edellinen kausi (68GP 16+10=26).

NHL-ura 2005-2011
Lopulta kaudella 2005-2006 Laich pääsi murtautumaan NHL:ään, Washingtonin joukkueeseen. 73 NHL-ottelua kertyi Laichin vyölle ja hän pelasi vielä myös AHL-pelejä 10 kappaletta. AHL:ssä Laich suorastaan dominoi (10GP 7+6=13), mutta NHL:ssä meno oli vielä hiukan verkkaista pisteiden valossa (73GP 7+14=21), vaikka eihän roolikaan ollut kovin suuri. Seuraavallakaan kaudella Laich ei tehnyt kovin paljoa pisteitä, koska rooli oli edelleenkin todella pieni. Tehoja syntyi rajallisesti (73GP 8+10=18), mutta Laich teki sitä tärkeää duunia joukkueen eteen. Laich alkoi saada kaudella 2007-2008 tulosta siitä kovasta työstään (82GP 21+16=37) ja Caps pääsi jo Playoffeihinkin ja siellä Laich todisti olevansa kova kaveri tiukoissa paikoissa (7GP 1+5=6). Lopullinen läpimurto Laichin uralle tapahtui kaudella 2008-2009, kun hän iski huomattavan määrä pisteitä (82GP 23+30=53 / Playoffs 14GP 3+4=7). Laich alkoi kokoajan vain saamaan isompaa roolia ja kävi tekemään myös pisteitä. Laich on pysynyt siinä samassa tahdissa ja se onkin ihan hyvää tahtia 2-3 ketjun pelaajalle. Viime kaudella Laich iski uransa piste-ennätyksen (78GP 25+34=59 / Playoffs 7GP 2+1=3), mutta tällä kaudella on ikävä kyllä vähän huonommassa vireessä pisteiden valossa (tähän mennessä: 76GP 16+25=41).

Laich Maajoukkueessa
Brooks Laich on pukenut Kanadan maajoukkuepaidan kaksissa kisoissa päälleen. Ensimmäisellä kerralla 2002-2003 kauden jälkeen U20 MM-kisoissa ja samassa joukkueessa pelasi monta nykyistä NHL-pelaajaa esimerkiksi Marc-Andre Fleury. Laich pelasi hyvät kisat ja piste/peli tahdilla mies iskikin tehoja (6GP 2+4=6). Laich on päässyt myös pukemaan Kanadan miesten jääkiekkomaajoukkueen pelipaidaan ylleen viime keväänä ja hän iskikin 1 maalin 7 peliin.

Tehty: 27.3
Tekijä: Filariou


Vähän huono pelaajakuva, kun en ole näitä pahemmin tehnyt. Tekemällähän sitä oppii. ;)
"Toivottavasti tuo patsas on vähän kestävämpää tekoa ku esikuvansa on ollu."
- Kuningas Litmanen patsaansa esittelytilaisuudessa.

Avatar
Viestit: 2400
Liittynyt: 01.09.2008 20:20
Paikkakunta: Lahti
Suosikkijoukkue: Pelicans, Caps, Chelsea FC

Re: Vaihtislaisten tekemät pelaajakortit

ViestiKirjoittaja Kauppila » 05.04.2011 16:42

#74 John Carlson


Kuva


Syntymäaika: 10. tammikuuta 1990
Syntymäpaikka: Natick, MA, USA Kuva
Pituus: 192 cm
Paino: 94 kg
Pelipaikka: Puolustaja
Kätisyys: Right
NHL-varaus: 2008 Washington Capitals 1.kierros #27


Kuka hän on? Entä millainen pelaaja hän on?


John Carlson on 21-vuotias amerikkalainen puolustaja, joka tunnetaan etenkin hänen vahvuuksistaan kiekollisessa pelissä. Carlson teki vakuuttavan uran ensin juniorisarjoissa ja on nykyään Washington Capitalsin NHL-joukkueen vakiokokoonpanon jäsen. Hänen tähän astisen uransa huippuhetki osui vuodelle 2010. Tuolloin Carlson edusti USA:n alle 20-vuotiaiden maajoukkuetta ja voitti jatkoaikamaalillaan MM-kultaa jenkeille. Tämän lisäksi hän on voittanut kaksi AHL-mestaruutta ja saanut useita kunniamainintoja junioriurallaan. Carlsonin sopimus ylettyy vuoteen 2012 saakka ja sopimuksen päättyessä hän on ns. ''rajoitettu vapaa agentti''.

Nuoren jenkkipakin parhaimpia ominaisuuksia ovat hänen nopea luistelukyky, terävä laukaus ja kyky osallistua hyökkäyspeliin puolustajan paikalta. Carlson rakentaa peliä hyvin, kuten hänen korkeat syöttöpistemääränsä kertovat. Kooltansa Carlson on melko iso, joka helpottaa huomattavasti hänen pelaamistaan puolustuspäässä. Hän pelaa puolustuspäässä jämäkästi ja on saanut vastuuta myös alivoimapelaamisessa. Carlson on siis lupaava, monipuolinen puolustaja, eli englanniksi kuvattuna kovan tason ''all-around'' -puolustaja. Carlsonin korkeat +/- -merkinnät kertovat, että kyseessä on valmentajan unelmapuolustaja ja luotettava työntekijä. Vai miltä kuulostaa koko uran (juniori- sekä ammattilaisura) yhteenlaskettu tehomerkintä +93 ?

Juniorivuodet ja NHL-varaus 2005-2009


John Carlson aloitti junioriuransa vuonna 2005, kun hän liittyi Atlantic Junior Hockey Leaguessa pelaavan New Jersey Rocketsin joukkueeseen. AtJHL on USA:n koiliosassa toimiva junioriliiga, joka perustettiin vuonna 2003. Ensimmäisellä juniorikaudellaan Carlson summasi itselleen 38 ottelussa New Jerseyn paidassa tehot 2+10=12. Onnistuneen debyyttikauden jälkeen hänet draftattiin USA:n johtavaan junioriliigaan, USHL:ään. Hänet varasi Indiana Ice, numerolla #32. Carlson ei kuitenkaan siirtynyt kaudeksi 2006-2007 vielä USHL:ään, vaan jatkoi vielä yhden vuoden New Jerseyssä. Liukkaan jenkkipakin toinen kausi pikkujunioriliigassa sujui loistavasti, kun 44 ottelussa hänen tehopisteet olivat huippuluokkaa 12+38=50. Tämän lisäksi Carlson valittiin AtJHL:n parhaaksi hyökkääväksi puolustajaksi. Carlson siirtyi välittömästi New Jerysen kauden loputtua USHL-joukkueensa Indiana Icen mukaan ja kerkesi pelata Icen paidassa kaksi runkosarjaottelua - tosin ilman tehomerkintöjä.

Carlsonin kausi 2007-2008 oli menestys. Hänen rookieseason USHL:ssä sujui loistavasti. NHL-scoutit iskivät silmänsä Carlsoniin, kun tämä paukutti tehopisteitä kovalla tahdilla Indianan pelipaidassa. 59 ottelussa syntyneillä tehopisteillä 12+31=54 Carlson oli koko sarjan toiseksi eniten pisteitä tehnyt puolustaja (puolustajista tehokkain oli Phil Kesselin veli Blake Kessel, joka oli New York Islandersin varaus vuodelta 2007). Neljässä USHL:n playoff-ottelussa Carlson onnistui kertaalleen maalinteossa. Carlsonin huippukauden kruunasi valinta USHL:n tähdistö-otteluun ja ns. ''all-rookie teamiin'', eli tulokkaista koostuvaan tähtikentälliseen. Kanadan huippujunioriliigan CHL:n järjestämässä varaustilaisuudessa Carlsonin nimen huusi London Knights, koko draftin 33.varausvuorolla. CHL:n draft ei ollut kuitenkaan Johnille se tärkein varaustilaisuus. Ottawassa pidetty vuoden 2008 NHL:n Entry Draft asetti alkusoinnut Johnin NHL-uralle. Carlson sai odottaa jännityksessä aina ensimmäisen kierroksen loppuvuoroille saakka. Lopulta menestyväksi seuraksi kohoava Washington Capitals valitsi Carlsonin numerolla 27.

Kaudeksi 2008-2009 Carlson ei kuitenkaan lähtenyt vielä isojen poikien peleihin, vaan teki järkevän valinnan uransa kannalta. Hän siirtyi pelaamaan yhden kauden ajaksi OHL:ää London Knightsin riveihin, jossa hänen joukkuekavereinaan häärivät mm. tulevat NHL-tähdet John Tavares, Nazem Kadri ja Michael DelZotto. Carlsonin oppimatka Kanadaan oli täysiosuma. Taitava jenkkipakki keräsi 59 ottelussa saldokseen tehot 16+60=76. Näillä tehoilla Carlson oli OHL:n puolustajien pistepörssissä kakkonen, kun edelle ajoi vain Ryan Ellis. Tämän lisäksi John oli joukkueensa sisäisen pistepörssin kolmas. Knights menestyi runkosarjassa ja voitti läntisen divisioonan. Playoffit sujuivat Knightsilta sekä Carlsonilta hienosti. London eteni aina Memorial Cupin viime metreille, mutta Windsor Spitfires nappasi kuitenkin Memorial Cupin voiton Knightsin nokan edestä. Carlsonin kausi ei kuitenkaan päättynyt tappiollisiin tunnelmiin. Hän siirtyi välittömästi OHL:n playoffien jälkeen Washington Capitalsin organisaatioon. Carlson lähetettiin pelaamaan AHL:n playoffeja Capitalsin farmiseura Hershey Bearsiin. Nuori pojankloppi selviytyi urakastaan kiitettävästi. Herhey voitti AHL:n mestaruuden, ja Carlson pääsi maistelemaan mestaruushuumaa ensimmäistä kertaa urallaan.
Kaudella 2009-2009 henkilökohtaisia kunnimaintoja irtosi useampi kappale. Carlson valittiin useisiin OHL:n ja koko CHL:n tähdistöjoukkueisiin sekä hän teki OHL:n tulokkaista eniten syöttöpisteitä (60 syöttöpistettä).

Maailmanmestaruus, NHL-debyytti ja murtautuminen Capsin vakiokokoonpanoon 2009-2011

Onnistunut OHL-kausi, AHL-mestaruus ja kova hypetys jäivät taakse - Kausi 2009-2010 oli aluillaan. Carlson aloitti kautensa Capsin AHL-farmissa, Hershey Bearsissa. Puolustavien AHL-mestareiden riveissä Carlson esiintyi lupauksia herättävästi. Vasta 19-vuotias jenkkipakki nousi Hersheyn yhdeksi johtopelaajaksi ja nakutti ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan tulokkaalle huikeat tehot: 48 ottelua, 4+35=39. Carlsonin suuri päivä koitti 20.marraskuuta, kun hän pääsi pukemaan ensi kertaa Capitalsin peliasun päälle NHL:n rukosarjan ottelussa. Kyseinen ottelu pelattiin Montreal Canadiensia vastaan. Carlsonin NHL-debyytti sujui kohtuullisen hyvin ja hän saalisti yhden syöttöpisteen NHL-debyytissään. Ottelu päättyi Montrealin voittoon, lukemin 3-2. Tämän jälkeen Carlson pelasi vielä kahdessa NHL-ottelussa ennen kuin hän palasi AHL:ään. Myöhemmin Carlson kuitenkin nousi takaisin NHL:ään.

Joulukuussa koitti U-20 MM-kisat ja Carlson oli mukana USA:n joukkueessa. Nuoret jenkkipojat marssivat aina finaaliin saakka kisaisäntä Kanadaa vastaan. Pauhaavan kanukkiyleisön iloksi finaaliottelusta kehkeytyi todellinen trilleri. John onnistui maalinteossa kahteen otteeseen, ensimmäinen osuma oli USA:n 2-3 johtomaali. Ottelu venyi jatkoajalle saakka, tilanteessa 4-4. Ajassa 64.20 Carlson hiljensi kandalaisyleisön, kun hän ratkaisi USA:lle maailmanmestaruuden jatkoaikamaalillaan. Carlsonista tuli hetkessä USA:n paljon juhlittu sankari.

Samaisen kauden aikana MM-kisasankari Carlson pääsi vetämään Capsin pelipaidan päälleen useamman kerran. Hänen runkosarjatilastonsa NHL-kaudesta olivat seuraavat: 22 ottelua, 1+5=6. Nuoresta iästään huolimatta John pääsi pelaamaan myös NHL:n playoffeja yhden kokonaisen kierroksen verran. Capitals hävisi traagisesti ensimmäisen kierroksen ottelusarjansa Montreal Canadiensille, joten Carlsonin tilille kertyi vain seitsemän pudotuspeliottelua. Isokokoinen jenkkipakki oli kuitenkin Capitalsin onnistujia playoffeissa ja hänen tilastoihinsa merkittiin tehopisteet 1+3=4. NHL:n playoffien jälkeen hän liittyi vielä vahvistamaan Hershey Bearsia AHL:n playoffeissa. Bears raivasi tiensä AHL:n finaaleihin toisena vuonna putkeen, ja kuudennessa finaaliottelussa John Carlson ratkaisi jatkoaikamaalillaan toisen perättäisen Calder Cupin voiton Hershey Bearsille. Vakuuttavilla otteillaan runkosarjassa, AHL:ssä ja U-20 MM-kisoissa Carlson vakiinnutti paikkansa Washigntonissa ja hän ylsi vakiokokoonpanon jäseneksi seuraavalle kaudelle.

2010-2011, eli kuluva kausi on sujunut Carlsonilta vähintään odotusten mukaisesti. Hän on pelannut jokaisessa Capitalsin ottelussa, mättänyt niissä 37 tehopistettä, merkannut teholukemakseen +21 ja ollut Capsin parhaita puolustajia. Carlsonin vastuu ja rooli ovat kasvaneet nopealla vauhdilla, sillä hän pelaa keskimäärin noin 25 minuuttia ottelussa sekä pelaa ylivoimaa ja on Capitalsin tämän hetken top 4 -puolustajia. Carlson lasketaan vielä tulokkaaksi tällä kaudella ja hän on tulokaspuolustajien pistepörssissä sijalla neljä, kun hänen edellään ovat vain Kevin Shattenkirk (40p), Cam Fowler (38p) ja P.K Subban (37p). Carlsonilla on siis vielä mahdollisuudet voittaa tulokaspuolustajien pistepörssi, jos kaikki natsaa. Carlson pyrkii täydentämään tällä kaudella palkintokaappiaan Stanley Cup -sormuksella, sillä Capitals taistelee tänä vuonna Stanley Cupista kovalla joukkueella.

Tulevaisuus

Carlsonin tulevaisuus näyttää erittäin lupaavalta. Hänen tulokassopimuksensa Washington Capitalsin kanssa päättyy vuoteen 2012, mutta on hyvin todennäköistä hän jatkaa pääkaupunkilaisten riveissä. Carlson on tehnyt näyttävän läpimurron yhdessä NHL:n tämän hetken parhaiten menestyvässä joukkueessa. Hän on jo nyt Capitalsin top 4 -puolustajiin kuuluva kaveri ja tällaisesa roolissa mies haluttaisiin nähdä myös tulevaisuudessa Washingtonissa. Carlsonissa on ainesta Mike Greenin manttelinperijäksi ja voi hyvinkin olla, että Green luovuttaa Capsin ykköspakin valtikan Carlsonille, koska myös Mikeyn sopimus loppuu vuoteen 2012.


Lähteet

Eliteprospects
Hockeys Future
NHL.com
(Youtube)


Tehty: 5.4.2011
Tekijä: Kauppila
''Form is temporary, Class is permanent''

''Im not putting pressure on you about that we have to win. I don’t want to put that kind of pressure on you. But we can’t lose, we cannot lose.'' – Jose Mourinho

Avatar
Viestit: 1636
Liittynyt: 17.04.2010 14:59
Suosikkijoukkue: JYP, Chicago Blackhawks

Re: Vaihtislaisten tekemät pelaajakortit

ViestiKirjoittaja Rocket » 05.04.2011 18:16

Kuva

Nimi: Patrick Kane
Ikä: 22v (Synt. 19.11.1988 Buffalo)
Pelipaikka: Oikealaitahyökkääjä
Pelinumero: #88
Kätisyys: Left
Pituus: 178 cm
Paino: 79 kg
Idoli: Mike Modano
Joukkue: Chicago Blackhawks


Uran alku

Buffalossa syntynyt Patrick Kane aloitti uransa normaaleilla pihapeleillä Buffalon ulkojäillä, kuten suurin osa muistakin kiekkoätähdistä. Kanella kävi onni siinä suhteessa, että hänen vanhempansa eivät olleet köyhiä - Kane pelasi 11-vuotiaana viidessä eri joukkueessa Buffalon aluella ja harjoitteli suuret määrät viikossa. Isänsä avulla Kane pystyi myös osallistumaan kaikille mahdollisille kiekkoleireille lähialueilla. Kane oli joukkueensa taitavin jo nuorena ja hänen lahjansa tulla huippupelaajaksi olivat tunnistettavissa. Jenkki mätti jo nuorena valtavia pistemääriä ja oli jokaista vastutajaansa nopeampi ja ennenkaikkea taitavampi. Kane on tänä päivänä NHL:n paras puhtaassa teknisessä kiekonkäsittelyssä ja termi "Soft hands" pätee Kaneen paremmin kuin keneenkään muuhun.

Hän onnistui väläyttelemään suurelle kansalle U17 -kisoissa kaudella 2004-05, jolloin Kane teki 5 pelissä seitsemän tehopistettä (1+6). Kane kehittyi joka vuosi ja seuraavalla kaudella hän edusti Yhdysvaltain maajoukkuetta U18-kisoissa. Siellä hän nousi viimein kaikkien scouttien raporttejen alleviivatuimmaksi pelaajaksi ollen turnauksen parhaista tehoillaan 7+5=12, jotka Kane mätti vain kuudessa ottelussa. Hänen pistekeskiarvonsa oli tuossa turnauksessa siis tasan 2. Hän voitti yksin turnauksen pistepörssin takana kaksi oman joukkueen puolustajaa, Erik Johnson ja Jamie McBain, jotka molemmat tekivät 11 pistettä. USA voitti myös noissa kisoissa kultamitalin. Hän oli tätä ennen pelannut Kanadan USDP:ssä huippukauden voittaen koko liigan pistepörssin peräti 46 pisteen erolla takana tuleviin.

OHL:ssä pysäyttämätön

Seuraavalla kaudella kiinnostusta ilmeni OHL:stä ja Kane siirtyi ennen kautta London Knightsin riveihin. Joukkue varasi pelaajan OHL:n varaustilaisuuden viidennellä kierroksella jo vuonna 2004. Jenkki innostui OHL:ssä oikein todenteolla. Peräti 145 (62+83) pistettä 58 ottelussa nakuttanut Kane oli liigan pistepörssin voittaja. Taakse jäi 2 vuotta nuorempi kanadalaislupaus John Tavares, joka tosin pelasi 9 ottelua enemmän. Kolmas pörssissä oli joukkuekaveri Sergei Kostitsyn, joka laukoi 131 pistettä yhdessä ottelussa enemmän kuin Kane vuoden vanhempana. Pudotuspelejen saldo oli yhtä komeaa katsottavaa 16 ottelua 31 pistettä ja sielläkin melkein kaksi pistettä per peli oikeuttivat pudotuspelien parhaan pistemiehen palkintoon. Hän oli myös OHL:ssö vuoden rookie (yllätys yllätys) ja voitti useita muitakin vähemmän tunnettuja ja arvostettuja palkintoja kuten eniten pisteitä tehneelle oikealle laidalle annetun Jim Mahon Trophyn.

Kane voitti tuona kautena myös pronssia U20-kisoissa ja oli niiden karkeloiden paras maalintekijä viidellä maalilla ja yhdeksällä pisteellään. Pojomäärä oikeutti turnauksen neljänteen sijaan kyseisessä pörssissä, jonka voiton jakoivat joukkuekaveri Erik Johnson ja Suomen Mikko Lehtonen, joka teki pisteensä yhden ottelun vähemmän pelanneena. Kolmas oli niin ikään 10 pisteeseen yltänyt Perttu Lindgren, joka ei pystynyt Lehtosen ja Johnsonin maalimäärään (6). NHL-varausta edeltävä kausi oli ollut Kanelta satumaisen hyvä, vaikka joukkue ei ollutkaan mestaruutta voittanutkaan. OHL:ssä mestari oli Plymouth Whalers ja puolestaan Kanada otti U20-kisoissa kultaa nykyisen ketjukaveri Jonathan Toewsin johdattamana. Varaustilaisuus oli kauden kohokohta Kanelle, hänet varattiin vuoden 2007 draftissa ensimmäisen kierroksen ensimmäisenä pelaajana Chicago Blackhawksin toimesta. Draftin kakkosvaraus oli James van Riemsdyk ja kolmonen Phoenix Coyotesin nappaava Kyle Turris. Draftin ensimmäinen suomalaisvaraus oli Atlanta Thrashersin neljännen kierroksen valinta Niclas Lucenius.

Kuva
- Kane oli (myös) OHL:ssä joukkueensa ykköstähti


Murtautuu NHL-joukkueeseen välittömästi

Kesällä Chicago solmi odotetusti kolmen vuoden entry level -sopimuksen taitoniekan kanssa. Kane oli heti mukana ja ei antanut armottomampien, isompien ja kokenempien vastustajien häiritä häntä, kuten hän oli tehnyt OHL:ssäkin. Kane leikkasi keskeltä kenttää milloin halusi ja usein hän oli liian vaikea avojäällä taklattavaksi. Kane pelasi kaudella kaikki 82 ottelua ja iski niissä huipputehot 21+51=72. Nämä pisteet oikeuttivat hänelle parhaalle tulokkaalle myönnettävän Calder Trophyn muunmuassa ennen Capitalsin Nicklas Bäckströmiä. Hän myös pelasi tulokkaiden tähdistöottelussa. Hän oli tulokaskaudellaan heti joukkueensa paras pistemies ennen 36 maalia ampunutta Patrick Sharpia ja vuoden 2006 ykkösvarausta, myös ensimmäistä kautta Hawksissa pelannutta Jonathan Toewsia, joka latoi 54 pistettä. Edes "Captain Serious" ei onnistunut varastamaan heti NHL-paikkaa, joten Kane oli monessa mielessä erityinen.

Vaikka seuraavalla kaudella Patrick Kanen pistemäärä pysyi samana ja laski jopa vähän (70 pojoa 80 ottelussa), hän otti harppauksen pelillisesti eteen päin. Pitää muistaa, että olihan hänellä sentään menossa toinen kausi, joka on yleensä se kaikista pahin koko uralla. Kane pystyi välttämään pelillisesti toisen kauden kirouksen ja se oli Chicagon hänessä arvostama asia. Viimeisimpänä tuon kirouksen uhrina voidaan sanoa Steven Mason, Calder-voittaja 2009. Kane oli Hawksin toisiksi paras pistemies heti Martin Havlatin (77 pistettä) jälkeen. Joukkue eteni pudotuspeleihin ja siellä Kane iski yhdeksän maalia ja 14 pistettä 16 ottelussa ja oli pleijareissa Hawksin paras maalintekijä häviten Havlatille pisteissä vain yhdellä.

Ratkaisi Stanley Cupin

Kolmannen NHL-kautensa Kane ja Chicago starttasivat Suomessa otellen kaksi kertaa Florida Pantherisia vastaan. Kane henkilökohtaisesti tykkäsi tapahtumasta ja näytti siellä suomalaisille faneilleen kiekonkäsittelyä parhaasta päästä. Kesken kauden nähtiin koko jääkiekkohistorian kovatasoisin jääkiekkoturnaus, olympialaiset Vancouverissa. Yhdysvallat lähti kisoihin nuorella joukkueena, jonka yhtenä keulakuvista keikkui Kane. Mailataituri suorastaan surffaili siihen astisen kohokohtansa alkupelit, kunnes käynnisti ratkaisupeleissä uuden vaihteen päälle. Kane muunmuassa iski kaksi maalia Suomen verkkoon välierässä, jonka jenkit voittivat 6-1. Vaikka finaalitappio Kanadalle jäi varmasti kaivelemaan mieltä, USA pelasi turnauksessa viihdyttävintä ja parasta jääkiekkoa. Hawksin tähti nappasi hopeamitalin kaulaan ja palasi runkosarjan lopputaisteluihin. Patrick Kane pelasi sillä kaudella runkosarjassa jälleen kaikki 82 ottelua ja teki niissä huipputehot, 30+58=88. Ehkä pistemäärä toi Kanelle pudotuspeleissä onnea (huomaa yhtenäisyys pelinumeron kanssa), joihin Hawks pääsi toista kertaa putkeen.

Pudotuspeleissä Kane oli tutun vahva iskien hyvin pisteitä niin ensimmäisellä, toisella kuin kolmannellakin kierroksella. Konferenssifinaalissa San Jose Sharksia vastaan hän oli myös liekeissä. Stanley Cupin finaaleissa sinä vuonna kohtasivat Chicago ja Philadelphia. Kane sai tuta, että loppupeleissä Chris Pronger pelaa aina sääntöjen rajamailla. Ilkeä puolustaja vartioi ensimmäiset pelit Kanea kuin paimen lammastaan eikä hammassuojiaan mälväävä laituri päässyt paikoille. Siirto kolmosketjuun kuitenkin sytytti Kanet uudelleen ja hän karkasi jopa jättimäiseltä Prongerilta. Loppu on historiaa: Kane laukoi Hawksille Stanley Cupiin oikeuttaneen voittomaaliin kuudennen finaalin jatkoajalla lähes olemattomasti raosta ja vaikeasta kulmasta harhauttaen ensin kulmassa Kimmo Timosen, jota on yleensä lähes mahdoton kiertää. Kane oli lopulta pudotuspelien pistepörssin kolmas heti Daniel Brieren ja Jonathan Toewsin jälkeen. Kova suoritus jälleen.

Kuva
- Kane on juuri hankkinut kannun jatkoaikamaalillaan Chicagoon pitkän odotuksen jälkeen


Mielenkiintoista koskien Patrick Kanea:

Patrick Kane on kiekonkäsittelyn lisäksi tunnettu hammassuojistaan, joita hän tykkää imeskellä ja pyöritellä suussa. Useat pelaaja maiskuttelevat hammassuojia pelikatkoilla, mutta Kanelle sekään ei riitä. Hän pyörittelee hammasuojiaan läpiajoissa, kulmissa ja maalinedustahässäköissä. Kane kertoo muutaman hampaansakin katkenneen tavan takia. Myös hauskoja tapahtumia niiden parissa on sattunut. Maalinedustanujakan jälkeen Detroit Red Wingsin Johan Franzen nappasi Kanen hammassuojat kylmänviileästi ja heitti ne jäälle hermostetuttuaan hänelle. Hammassuojien mälväys on usein ajanut vastustajat hermoromahduksen partaalle. Ehkä se kuuluu hänen vastustajanärsytystaktiikkaansa.

Taitoniekka on myös perusjenkkiläiseen tapaan ylimielisen kuvan itsestään antava. Jääkiekkolehti ilmaisi asian näin: "Jos ollaan rehellisiä, Kanesta saa kaiken muun kuin nöyrän vaikutelman. Jo silmissä tuikkii perusjenkkiläinen ylimielisyys, mikä vain jalostuu, kun hän pääsee kaukaloon. Kane on hyvä. Ja tietää sen. Ei Kane haastattelussa ketään hauku, mutta puheesta paistaa se, että hän haluaisi olla jossain ihan muualla. Puheessa toistuvat "cool" ja awesome", taattuun jenkkityyliin. Sanojen höysteeksi ei ilmesty viestiä tukevaa ilmettä.

Hän sai myös julkisuutta taksiepisodissa syksyllä 2009, kun hän kävi serkkunsa kanssa käsiksi taksikuskiin, jolla ei ollut antaa takaisin riittävästi vaihtorahaa. Eihän Kane sellaisia dollarin tai parin summia tarvitse, jos hän solmi kaudella jatkodiilin, jonka keskipalkka kautta kohtaan on 6.3 miljoonaa dollaria. Aamuyöllä tapahtuneesta Kane on hyvin pahoillaan ainakin omien sanojensa mukaan ja vahvisti sen huutamalla Stanley Cupin jälkeisessä juhlassa "Tiedoksi kaikille taksikuskeille: minä rakastan teitä!".

Palkinnot:

2005-2006

- U18 WJC All-Star Team
- U18 WJC Gold Medal
- U18 WJC Most Goals (7)
- U18 WJC Most Points (12)


2006-2007

- CHL All-Rookie Team
- CHL First All-Star Team
- CHL Rookie of the Year
- CHL Top Draft Prospect Award
- CHL Top Scorer Award (145)
- OHL First All-Rookie Team
- OHL First All-Star Team
- OHL Most Goals by Rookie (62)
- OHL Most Points "Eddie Powers Trophy" (145)
- OHL Most Points by Rookie (145)
- OHL Playoffs Most Points (31)
- OHL Rookie of the Year "Emms Family Award"
- OHL Top Scoring Right Winger "Jim Mahon Trophy"
- U20 WJC All-Star Team
- U20 WJC Bronze Medal
- U20 WJC Most Goals (5)


2007-2008

- NHL All-Rookie Team
- NHL Rookie of the Year "Calder Trophy"
- NHL YoungStars Roster


2009-2010

- NHL First All-Star Team
- NHL Stanley Cup Champion
- NHL Stanley Cup Clinching Goal
- Olympic Silver Medal


2010-2011

- NHL All-Star Game


Tekijä: Rocket
Tehty: 6.2.2011
Viimeksi muokannut Rocket päivämäärä 07.04.2011 17:24, muokattu yhteensä 1 kerran
Patrick "The Doctor" Kane: Superman, Spin-O-Rama, Shootout

"Mää täs laskeskelin, että niil oli tää Kreps ja Rosa ja mikä St. Pierre. Sinne voi muutaman miljoonan heittää, et enemmän tein maaleja kun ne yhteensä."
- Jonne 'Teurastaja' Virtanen

"Vähän se on lihava, mutta muuten ihan mukava."
- Jonne 'Teurastaja' Virtanen Antti Pihlströmistä

Avatar
Viestit: 13933
Liittynyt: 03.08.2008 11:45
Suosikkijoukkue: TPS, Calgary Flames

Re: Vaihtislaisten tekemät pelaajakortit

ViestiKirjoittaja Unknown » 07.04.2011 16:36

#12 Jarome Iginla "C"

Kuva

Syntymäaika: 1. heinäkuuta 1977
Syntymäpaikka: Edmonton, Alberta, Kanada
Pituus: 185 cm
Paino: 94 kg
Pelipaikka: Oikea laitahyökkääjä
Kätisyys: Right
Lempinimi: Iggy
NHL-varaus: 1995 Dallas Stars, 1.kierros #11


Kuka ihmeen Iginla?

Jarome Arthur-Leigh Adekunle Tig Junior Elvis Iginlan perin kummallinen nimi viriää Afrikasta ja Nigeriasta saakka. Hänen isänsä on nimittäin nigerialainen Elvis Iginla, joka muutti Kanadaan ollessaan 18 vuotta vanha. Siellä hän törmäsi yhdysvaltalaiseen Susan Schuchardiin, Iginlan äitiin, joten vaikka Jaromen kansalaisuus on Kanada, niin kumpikaan vanhemmista ei ole siellä syntynyt. Vanhempien suhde ei kestänyt kovinkaan kauaa, ja lopulta vauvaikäinen Jarome varttui isoäitinsä ja äitinsä kasvattamana Edmontonissa. Tällä hetkellä Iginla on naimisissa Kara Kirklandin kanssa ja heillä on kaksi poikaa ja yksi tytär. Mistään ”Hollywood-rakkaudesta” ei ole Iginlan ja Kirklandin suhteessa kyse, vaan pariskunta alkoi seurustella jo varsin varhaisella iällä, kummankin ollessa kahdeksannella luokalla koulussa. Iginlalla on kaksi sisar -ja kaksi velipuolta. Vapaa-ajalla Iginla on intohimoinen golfin pelaaja. Jarome Iginla Hockey School on hänen perustama kiekkokoulu calgarylaisille mukuloille, joka perustettiin vuonna 2002. Kyseinen organisaatio on yleishyödyllinen, joten siitä ei Iginla mitään rahallista voittoa kerää, vaan sen kautta irtoavat hyödyt suuntautuvat diabetes-tutkimuksiin.

Pelaajana Iginlaa on luonnehdittu todellisena kapteenina ja monien Flamesin ympärillä toimineiden mielestä Iginla on ollut yksi kaikkien aikojen kapteeneista. Ehkä kaikkein paras pelillinen ominaisuus on Flames-kapteenin loistavan tarkka ja kova laukomistaito. Sekä lämärit, rannelaukaukset, että one-timerit ovat NHL:n ehdotonta eliittiä ja sillä on ollut Iginlan pelissä suuri merkitys, että juuri rikkoutunut tuhannen pisteen rajapyykki on ollut mahdolllista rikkoa. Jos aletaan miettiä NHL:n parasta kaikki eri laukomistekniikat hallitsevaa pelaajaa, niin usean mielestä juuri Iginla on listan kärkipäässä. Laukomiseen ei todellakaan jää Iginlan pelin vahvuudet, sillä monesti hän tarjoaa pelikavereilleen myös loistavia maaliin johtavia syöttöjä, vaikka maalintekijä hän ensisijaisesti pelaajatyypiltään on. Taklauspeli on myös mainiosti hanskassa ja jos hänet voidaan voimahyökkääjäksi NHL:ssä luokitella, niin poikkeuksellisen hyvä pelikäsitys ja kädet hänellä siihen rooliin on. Jos pitää joku sana keksiä, millä kuvailla Iginlaa, niin monipuolisuus lienee aika lähellä totuusperää. Pelissä Iginla elää aina tunteella mukana ja joukkueelle hän antaa aina kaikkensa. Tästä kertoo muun muassa tähtipelaajan statukselle varsin epätavallinen tappeluhalukkuus, joita Iginla harrastaa aina muutaman per kausi. Kaiken lisäksi nämä ovat yleensä ”Iggyn” voitoiksi päättyviä myllyjä, jonka esimerkiksi sellaiset pelaajat, kuten Ed Jovanovski ja Sheldon Souray ovat saaneet tuntea nahoissaan. Flames-kapteeni ei siis ole mikään turha jätkä näissäkään asioissa.

Uran alkuvaiheet ja junnuvuodet

Junioriuran alussa Iginla tahkosi lähinnä Albertan paikallisissa sarjoissa, AMBHL:ssä, eli Alberta Major Bantam Hockey Leaguessa sekä Alberta Midget Hockey Leaguessa, eli AMHL:ssä. Jo tuolloin, Iginlan ollessa vasta 15-vuotias, saattoi huomata herran otteista samat ominaisuudet kuin nykyään. Maaliverkko heilui miltei joka pelissä, mutta vielä kovemmaksi Iginlan meno kiihtyi seuraavana kautena, jolloin tehot nousivat peräti 87 pisteeseen 36 pelissä. Kerrottakoon, että noina junnuvuosina samaa sarjaa pelasivat myös tämänhetkinen ja pitkäaikainen Calgary Flamesin pelaaja Daymond Langkow, Sharks-työmyyrä Scott Nichol sekä Oilersin jykevä puolustaja Jason Strudwick.

AMHL:ssä painetut tehot tiesivät luonnollisesti varsinaisen ammattilaisuran alkua ja Iginla siirtyi kolmeksi vuodeksi pelaamaan Western Hockey Leagueen, WHL:ään Kamloops Blazersin joukkueeseen. Iginlan sopeutuminen uuteen liigaan ei ollut kovinkaan vaikeaa ja esimerkiksi junnujen maajoukkuepelit tulivat jo ensimmäise kauden aikana tutuksi useampaan otteeseen. Jo tuolloin Blazers putsasi jo koko CHL:n tullen mestariksi ja sama asia toistui sitä seuraavana kautena. Jälkimmäisenä mestaruuskautena Iginla palkittiin sarjan herrasmiespelaajana George Parsons Trophylla ja tämä vuosi tiesi myös NHL-varausta Iginlalle. Dallas Stars kaappasi miehen yhdentenätoista pelaajana varauksesta, joten jälkeenpäin voidaan siis sanoa, että aika myöhäisellä varauksella Iginla irtosi. Edellä oli muun muassa sellaisia jälkeenpäin flopeiksi osoittautuneita pelaajia, kuten Terry Ryan ja Steve Kelly. Myös suomalaisille tuttu Aki Berg meni samana draft-vuonna huomattavasti ”Iggyä” aikaisemmin, 3. varauksena Los Angeles Kingsiin. Varsinainen läpimurto oli WHL:n viimeisin kausi, jolloin hän oli WHL:n pistepörssin nelonen tehoilla 63+73=136. Sen lisäksi hän pääsi CHL:n ykköstähdistöön hienon runkosarjan ja henkilökohtaisesti loistavasti menneiden playoffien ansiosta ja hänet palkittiin myös Four Broncos Trophylla kauden arvokkaimpana pelaajana. Kyseinen viimeiseksi jäänyt WHL-kausi päättyi pettymykseen läntisen konferenssin finaalissa, kun Spokane Chiefs paineli finaaleihin. Iginla vertasi näitä juniorivuosia Kamloopsissa NHL-joukkue Montreal Canadiensiin seuraavasti: "When you put on a Blazers jersey, it's like putting on the Canadiens'. You've got to perform." Tuo kommentti kertoo kaiken oleellisen siitä, millaiset odotukset heidän CHL-taipaleellaan joukkueeseen kohdistui ja millaisten vaatimusten ja kiekkohuuman keskellä Iginla pelasi jo nuorena.

Ainoastaan CHL:ään menestys ei tuona kautena tyssännyt, sillä silloin kyseeseen tuli myös alle 20 vuotiaiden MM-kilpailut. Kanada vei kultaa ja Iginla oli joukkueelleen pirun arvokas, siitä osoituksena piste- ja maalipörssin voitto, sekä valituksi tuleminen turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi ja tämän kautta myös allstars-joukkueeseen. Ehkä se kovin temppu, minkä Iginla tuona kautena teki, oli nouseminen Calgary Flamesin rosteriin kevään kahdessa pudotuspeliottelussa. Iginlan pelaajaoikeudet nimittäin siirtyivät pelaajakaupassa Calgary Flamesille, joka antoi nykyisestä kapteenistaan ja Corey Millenistä Starsille Joe Nieuwendykin. Tuon jälkeen Iginla ei ole kaupattavaksi koskaan joutunut ja täten mies on pelannut koko uransa Flames-paidassa. Iginlan kaksi ensimmäistä NHL-peliä alkoivat hänen itsensä kannalta loistavasti, vaikka joukkue itsessään ei tuolloin menestynyt, turpaan tuli nimittäin ensimmäisellä playoff-kierroksella 4-0 Chicago Blackhawksilta. Iginla teki näissä kahdessa pelissä tehot 1+1, joten se on vähintäänkin kiitettävä suoritus 18-vuotiaalta pelaajalta. Heti ensimmäisessä pelissä tuli tuo syöttöpiste, kenenkään muunkaan kuin Theoren Fleuryn maaliin. Maali syntyi Iginlan laukauksen irtokiekosta, jonka Fleury hakkasi sisään. Ensimmäinen maali tuli sitten seuraavassa pelissä, joka päätti myös tappion myötä Flamesin kauden. Iginlan pelatessa nämä pudotuspelit hänestä tuli ensimmäinen Flames-pelaaja sitten Dan Quinnin, joka pelasi Flames-paidassa vasta 18-vuotiaana.

Kuva
Kuva on NHL:n draft-tilaisuuden tuoksinnassa napattu otos, jolloin Iginla sai Stars-nutun päälleen. Koskaan ei "Iggyn" ura Starsissa auennut, vaan ainoastaan Flames on ollut NHL-seura, jossa Iginla on toistaiseksi pelannut.

Varsinainen NHL-uran alkaminen, Flamesin johtaminen ja saavutukset

Kaudella 96-97 Iginla aloitti uransa ensimmäisen kokonaisen NHL-kautensa ja nuoreen ”Iggyyn” kohdistui viime kauden perusteella kovia odotuksia. Ne Iginla lunasti hienolla debyyttikaudellaan ja Iginla pelasi kaikissa 82 pelissä hienoilla tehoilla 21+29=50. Vaikka playoffit jäivät sivu suun Flamesille, oli Iginlalle kausi jälleen kerran menestys ja pari palkintoa hän pääsi tämänkin kauden päätyttyä pokkaamaan. Hänet valittiin NHL-tulokkaiden tähdistöjoukkueeseen ja vuoden tulokas -palkinnon, Calder Memorial Trophyn, äänestyksessä Iginla oli toisella sijalla. Tulokaspystin vei hienon avauskauden niin ikään pelannut Bryan Berard. Hienosta avauskaudesta NHL:ssä Iginla sai palkinnoksi Stanley cup -playoffien sijaan pelata Kanadan maajoukkueessa MM-kilpailuissa. Voittamiseen tottunut Iginla pelasi kisat tehoilla 2+3=5 yhdessätoista pelistä, ja turnaus huipentui kaiken lisäksi Kanadan mestaruuteen.

Kausi 1997-1998 oli hieman vaisumpi ja Iginla jäi myös parisenkymmentä pinnaa avauskauden tehoista. Perinteinen NHL-tulokkaan toisen kauden aavistuksenomainen taantuma osui siis myös Iginlan kohdalle ja myös playoffit jäivät jälleen kerran haaveeksi. Sama kaava toistui kaudella 1998-1999 playoffien suhteen, mutta Iginla iski 51 pisteellä tässä vaiheessa uransa parhaat tehot NHL:n runkosarjassa. Lisäksi hän oli 29 maalilla Flamesin paras maalipyssy, ja kun kauden päätyttyä Iginlan sopimus oli katkolla, oli selvää, että tämä mies pitää pitää, mutta myös hintalappu tulee nousemaan uusiin sfääreihin. Neuvottelut menivät kesän aikana lopulta niin monimutkaisiksi, että Iginla tuli Flamesin training campille kokonaan ilman sopimusta, johon hän suostui pienien neuvotteluiden jälkeen. Sopimuksen puuttuminen jatkui aina NHL-kauden 99-00 alkuun asti ja pienoisten erimielisyyksien ansiosta Iginla missasi Flamesin kolme avausmatsia kaudesta. Lopulta yhteinen päätös saatiin syntymään ja Iginla hyväksyi Flamesin tarjoaman 4,9M$:n sopimuksen bonuksineen päivineen. Sopimus oli jälkeenpäin ajatellen erittäin tärkeä Flamesille ja kauden päättyessä Iginla oli jälleen tehnyt uuden ennätyksen yhden kauden pistemäärässä (29+34=63). Playoffit jäivät tuttuun tapaan tälläkin kertaa haaveeksi, mutta jotain uutta Iginla sentään sai aikaan tehojen lisäksi – hänet valittiin ensimmäistä kertaa tällä kaudella Flamesin kapteenistoon. Kausi 2000-2001 jatkui jo liiankin tutuksi tulleella kaavalla Iginlan suhteen – tehopisteet kyllä nousivat jo 71:een, mutta jälleen kerran playoffit olivat pelkkää kaukaista haavetta Flamesille.

Kaudella 2001-2002 tärähti sitten jo kovaa. Vaikka se Lord Stanleyn malja jäi haaveeksi jo runkosarjan päätyttyä jälleen kerran, niin viimeistään tämän kauden aikana Iginla nosti itsensä NHL:n ehdottomien eliittipelaajien joukkoon. 82 peliä tehoilla 52+44=96 on jotain, mistä suurin osa NHL-pelaajista voi pelkästään haaveilla. 52 maalia oli luonnollisesti paras maalintekijä -palkintoon, Maurice ”Rocket” Richard Trophyyn yltävä teko ja myös koko NHL:n pistepörssivoitto meni Iginlan tilille (siitä palkinnoksi Art Ross Trophy). Palkintopöytä tuli playoffien missaamisesta huolimatta putsattua oikein kunnolla, sillä Iginla äänestettiin pelaajayhdistyksen toimesta myös sarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi, ja tuosta ”Iggy” sai palkintokaappiinsa Lester B. Pearson Awardin. Myös Iginlan toiminta kaukalossa ja sen ulkopuolella oli sen verran esimerkillistä, että hän oli ehdolla King Clancy Memorial Trophyn voittajaksi, mutta tuo pysti meni lopulta Carolina Hurricanesin Ron Francisille. Hart Memorial Trophy, eli palkinto, joka kuuluu pelaajalle, jonka on katsottu olevan joukkueelleen suhteessa muihin pelaajiin arvokkain ja tärkein, oli myös tulla Iginlan palkintokaappiin, mutta se matkasi varsin kiistanalaisen äänestyksen jälkeen Canadiens-maalivahti José Théodorelle. Théodore vei pystin tasapisteissä Iginlan kanssa, mutta hänellä oli ykkössijoja enemmän, joten se ratkaisi voiton. Kiistanalaiseksi äänestystuloksen teki äänestäjä, joka jätti käsittämättömästi Iginlan kokonaan listansa ulkopuolelta. Kyseisen äänestäjän huhuttiin olevan Quebecista, joka luonnollisesti lisäsi vettä myllyyn. Kauden aikana pelattiin myös olympialaiskiekkoa ja Iginla tuli yllätyksettömästi valituksi kisoihin. Sieltä Kanada haki kultaa ja Iginla oli yksi jääkiekkomaan avainpelaajista tekemällä 6 pelissä 3+1 tehot.

Huima kausi tiesi sitä, että Iginla tuli joukkueelleen yhä tärkeämmäksi ja kun sopimus oli jälleen katkolla, niin jatkoa oli tarjottava. Pelättiin, että sopimusneuvottelut olisivat jälleen yhtä vaikeita kuin aikaisemmat, mutta tällä kertaa sopimus syntyi nopeasti ja Iginla allekirjoitti 2 vuoden ja 13 miljoonan sopimuspaperin.Luotto Iginlaan kasvoi entisestään, ja hän sai kapteenin C-kirjaimen rintaan kauden alkaessa. Ihan piste per peliä ei kyseinen kausi mennyt Iginlan osalta ja kun vielä playoff-junaan ei ollut Flamesilla lippua, niin kausi oli Iginlalle ja Flamesille pettymys. Osasyy Iginlan laantuneille tehoille oli pienoiset vaivat, muun muassa sormivamma, joiden ansiosta Iginlalta jäi kauden aikana seitsemän peliä väliin. Jälkimmäinen 13M$:n sopimuksen kausi toi sitten ne kauan kaivatut pudotuspelit Calgaryyn, olihan viime kerrasta vierähtänyt jo niin pitkään, että viime playoff-pelit olivat ajalta, jolloin Iginla tahkosi viimeistä kauttaan WHL:ssä ja saapui myös kyseiseen playoffeihin pariksi peliksi. Muuan suomalainen, Urpo Ylösen maalivahtikoulun kasvatti Miikka Kiprusoff saapui Flamesiin kesken kauden ja sitten alettiin mennä kovaa! Heti, kun playoffit alkoivat, näytti Flamesin peli sellaiselta taistelulta, että kun vielä ”Kipper” seisoi päällään maalissa, niin tuntui, että Flamesilla on aikomukset painella pitkälle saman tien, kun playoffeihin pääsevät. Runkosarjan maalipörssin voiton 41 maalilla Rick Nashin ja Ilya Kovalchukin kanssa jakanut Iginla oli playoffeissa suomalaismaalivahdin kanssa Flamesin kantava voima, ja joukkue paineli sensaatiomaisesti vastoin ennakko-odotuksia aina Stanley Cup -finaaleihin saakka. Iginlan panos joukkueen eteen oli huimaa ja hän oli playoff-pistepörssin kärkipäässä tehoilla 13+9=22. Upea kausi päättyi katkeraakin katkerammalla tavalla, kun Tampa Bay Lightning vei pytyn Flamesin nenän edestä, voittamalla game sevenin Ruslan Fedotenkon kahdella maalilla lukemin 2-1. Pelin jälkeen Iginla oli luonnollisesti alakuloisena kopissa, jossa hänen isänsä oli lohduttanut häntä seuraavin sanoin: "I'm proud of you. All of Canada is proud of you."Iginlan Stanley Cup -finaalikauden menestyksestä kertoo maalipörssivoiton jakamisen ohella seuraavat saavutukset: eniten voittomaaleja runkosarjassa, World Cupin voitto kesken kauden Kanadan paidassa, eniten playoff-maaleja, NHL:n kakkosallstars-joukkueeseen pääseminen sekä King Clancy Trophy (palkinto johtajuudesta ja humanitäärisestä työstä). Tuohon aikaan Iginlaa pidettiin jopa maailman parhaimpana jääkiekkoilijana.

Kauden 03-04 jälkeen Flames oli kuumaa tavaraa, ja totta kai juuri kaudella 04-05 ei sitten pelattukaan ollenkaan, koska työsulku esti NHL-pelit. Iginla ei pelannut kilpailutasolla tällöin yhtäkään peliä, vaan keskittyi kehittämään peliään paremmaksi sen aikana. Työsulkukauden aikana Iginla valittiin myös yhdeksi kuudesta edustajasta NHL:n kilpailutoimikuntaan, joiden vastuulla oli suositella erilaisia kehitysehdotuksia ja muita vastaavia asioita liittyen NHL-jääkiekkoon. Iginla oli tässä toimikunnassa mukana aina vuoteen 2008 saakka. 05-06 päästiin sitten takaisin tosiasiaan, eli NHL-peleihin, ja Flames painoi viime NHL-kauden tapaan playoffeihin, vaikka Iginla ei aivan tehoiltaan ollut kovimmassa iskussa runkosarjassa. Playoffeissa tahti oli sitten yli piste per peliä, mutta noutaja tuli jo ekalla kierroksella ja tämä oli luonnollisesti kova pettymys Flames-organisaatiolle. Kauden aikana pelattiin myös Olympialaiset, joissa Iginla oli luonnollisesti mukana. Nekin karkelot päättyivät kuitenkin pettymykseen Venäjän nollatessa Kanadan puolivälierävaiheessa ja näin Iginlan kausi oli kauden päätyttyä pettymys. 06-07 Iginlalla oli jälleen se huikean kova meno kaukalossa ja tämän kauden aikana rikkoutui muun muassa 300 maalin ja 600 pisteen haamurajat. Vaikka Iginla kärsi kauden aikana polvivamman, jonka ansiosta pelejä kertyi runkosarjan aikana vain 70, oli tahti hurjaa ja tehoja syntyi peräti 94. Jos Iginla olisi säilynyt läpi kauden ehjänä, olisi 100 pisteen raja mennyt heittämällä rikki tuon rutistuksen aikana. Playoffeihin pääsy teki tiukkaa, mutta sinne Flames selvisi lopulta pisteen erolla ennen yhdeksäntenä ollutta Coloradoa. Red Wings pudotti Flamesin heti ensimmäisellä kierroksella, ja täten myös tästä kaudesta jäi hampaankoloon ihan tarpeeksi.

07-08 kaudella Iginla rikkoi henkilökohtaisen yhden kauden piste-ennätyksensä, kun 82:ssa pelissä syntyi tehot 50+48=98. Tämä auttoi Flamesin kuitenkin vasta seitsemälle sijalle runkosarjassa, ja ensimmäinen kierros oli taas kerran vanhan kaavan mukaan liikaa Flamesille, josta San Jose Sharks paineli jatkoon pirun inhottavasti game sevenin jälkeen. Flames johti parhaimmillaan peliä 2-1, mutta Sharks voitti lopulta 5-3 kotihallissaan. Iginlan meno oli rautaisaa, ja hän teki näissä peleissä kaiken kaikkiaan neljä maalia ja yhdeksän tehopistettä. Kaudesta 07-08 jäi mieleen myös läntisen konferenssin tähtijoukkueeseen valituksi tuleminen ja siellä kapteenin C-kirjainta kantamisen kunnia. Vaikka Iginla oli ollut ennenkin näissä karkeloissa kausilla 01-02, 02-03 ja 03-04, niin tällä kertaa hän sai ensimmäistä kertaa toimia joukkueensa kapteenina. Iginla oli myös ehdolla Hart Trophyn voittajaksi, mutta se jäi jälleen haaveeksi. Kauteen 08-09 lähdettäessä Iginla sai uuden sopimuksen, joka on edelleen voimassa. Viiden vuoden ja seitsemän miljoonan dollarin sopimusta on tällä hetkellä jäljellä vielä kaksi kautta. Kausi 08-09 sen kuin jatkoi saman kaavan toistamista Flamesin osalta. Playoffeihin päästiin, tällä kertaa jopa viidenneltä sijalta, mutta playoffien ensimmäisellä kierroksella saatiin maistaa sitä kuuluisaa tappion karvasta kalkkia. Chicago sai tällä kertaa passittaa tulevien huipputähtiensä siivittämänä Flamesin ulos playoffeista, voitoin 4-2. Kausi oli kuitenkin jossain määrin paria aikaisempaa parempi ja Iginla pelasi uuden vuoden aattona uransa tehokkaimman pelin siihen asti, kun ”Iggy” pisti tulostaululle viiden pisteen tehot Edmonton Oilersia vastaan. Tätä ennen Iginla oli tehnyt neljässätoista eri pelissä neljän pisteen tehot, mutta 5 pojon pointsit olivat uutta hänen urallaan.

Vähän aikaan parhaiten sujunut kausi 08-09 toi uskoa paremmista tulevista kausista, mutta karu totuus koitti seuraavalla kaudella. 09-10 playoff-junaan ei ollut astumista, vaan loppusijoitukseksi muotoutui läntisen konferenssin kymmenes sija. Iginlan yksinäisyys tähtistatus-kenttäpelaana Flamesissa tuli karusti ilmi, kun pisteissä jäätiin ”vain” 69:ään. Iginla itse otti vastuun epäonnistuneesta kaudesta selittämällä, että hänen kaltaisen pelaajan pitäisi pystyä parempaan, vaikka oli selvää, että Iginlan niskaan kuraa ei voinut kaataa. Kipperinkään huippupelit ja loppuun polttaminen ei auttanut asiaa, saatika jättimäinen Phaneuf-kauppa, ja Flamesin tuska näytti kovalta kauden päättyessä. Iginlalle itselleen suurta lohtua kaudesta toi sentään Kanadassa pelatut Olympialaiset, joissa Iginla pelasi yhdessä Sidney Crosbyn ja Scott Niedermayerin kanssa Kanadan kapteenina. Kisat huipentuivat kaikkien muistamaan finaaliin USA:ta vastaan, jossa Kanada voitti monien vaiheiden jälkeen jenkit Crosbyn jatkoaikamaalilla, johon Iginla tarjosi ratkaisevan syötön kulmaväännön jälkeen. Tämä on varmasti yksi Iginlan uran hienoimpia hetkiä, sillä Flames-paidassa menestys on kiertänyt häntä melko rajusti lukuunottamatta kautta 03-04 ja henkilökohtaisia saavutuksia. Nykyinen kausi, 2010-2011, jää myös historian kirjoihin kautena, joka päättyi Flamesin osalta pettymykseen. GM-potkut Darryl Sutterille näyttivät herättävän aneemisen Flames-joukkueen, mutta lopulta potku ei aivan riittänyt playoffeihin.

Kuva
Iginla voitti Mike Babcockin alaisuudessa uransa toisen olympiakullan. Hän syötti ikimuistoisessa finaalissa Sidney Crosbyn viimeistelemän maalin, joka ratkaisi Vancouverin olympiafinaalin Kanadan hyväksi tiukkojen vaiheiden jälkeen.

Mitä tapahtuu tulevaisuudessa?

Iginla on ollut tälläkin kaudella Flamesin MVP yhdessä Miikka Kiprusoffin kanssa, ja jos joillekin, niin näille herroille soisi menestystä tulevaisuudessa. Iginla pisti nippuun tuhanteen pisteen rajapyykin viime viikolla, ja viime yön pelissä hän juhlisti tuota saavutusta vaatimattomilla 3+1 tehoilla. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Iginla on NHL:n maalipörssin tämän kauden top-kolmonen, joten se kertoo karua kieltä siitä, että Iginla on edelleen yksi parhaista aktiivipelaajista National Hockey Leaguessa. Kaiken lisäksi, kun tietää Flamesin sentteritilanteen, niin on selvää, että tuo 40 maalin rikkominen tällaisella rikkonaisella kaudella on huikaisevan hieno suoritus. Iginlan siirtospekulaatioita ollaan pyöritelty sekä kuluvan kauden aikana, että jo viime kaudella. Tulevaisuudessa huhut Flamesin uudelleenrakentamisesta ja Iginlan kauppaamisesta ovat varmasti ajankohtaisia, mutta Flames-faneilla on vahva mielipide joukkueen kulmakiven kauppaamisesta: ”Älä lähde Iginla!” Koko NHL-uransa pelkästään Flamesissa pelannut ”Iggy” on itse tyytyväinen elämäänsä Calgaryssä ja Flamesin hän näkee edelleen tulevaisuutensa joukkueena. Vaikka jotain pitää Calgaryssä tehdä toisin tulevaisuudessa ja hankkiutua eroon kaiken maailman ylipalkatuista pelaajista, niin Iginlan kauppaaminen tuntuisi todella kovalta kolhaisulta faneja kohden. Toisaalta Iginla ja myös esimerkiksi Kiprusoff haluavat varmasti tavoitella Stanley Cupia uransa loppuvaiheilla ja on vaikea nähdä Flamesin taistelevan siitä heidän peliuransa aikana. Voisi olla parempi, että vähintään toisesta luovutaan tulevaisuuden prospekteja vastaan kuluvien sopimuskausien aikana, sillä nämä veteraanit vanhenevat päivä päivältä ja heidän arvonsa laskee pikku hiljaa. Ainoastaan tulevaisuus voi kertoa sen, millaiseen ratkaisuun Iginlan ja Kiprusoffin suhteen Flamesissa päädytään, mutta se on selvää, että molemmat tullaan muistamaan yksinä kaikkien aikojen Flames-pelaajina!

Tiesitkö, että..?

- Calgary-kapteenin sukunimi ”Iginla” on Nigeriasta kantautuvaa murretta, joka tarkoittaa isoa puuta.

- Vuonna 2002 Iginlasta tuli kaikkien aikojen ensimmäinen tummaihoinen NHL-pelaaja, joka on tehnyt eniten maaleja yhden kauden aikana. Tällöin hän oli ainoa, joka pystyi 50 maalillaan rikkomaan kyseisen haamurajan. Samana kautena hän voitti myös koko NHL:n pistepörssin ja hänet palkittiin myös edesmenneellä Lester B. Pearson Awardilla (nykyään Ted Lindsay Award) NHL:n arvokkaimpana pelaajana.

- Iginla pelasi WHL-kausinaan samaan aikaan Kamloops Blazersissa nykyisen Coyotes-kapteeni Shane Doanin kanssa, jossa kyseiset NHL-kapteenit pääsivät nostelemaan CHL-mestaruuspyttyä kauden 94-95 päätteeksi.

- Yhdessä Shane Doanin, Darryl Sydorin ja Mark Recchin kanssa Iginla omistaa osan junioriaikojensa WHL-joukkue Kamloops Blazersista.

Lähteet:

IMDB
Eliteprospects
NHL.com

Loppuun vielä fiilistelyvideo viime yöltä, jossa Flames-kapteeni palkittiin 1000 pisteen rajapyykin rikkomisesta: http://video.flames.nhl.com/videocenter ... &id=106981

(C) Unknown
Viimeksi muokannut Unknown päivämäärä 07.04.2011 20:01, muokattu yhteensä 1 kerran
♥ TPS ♥

Avatar
Viestit: 14900
Liittynyt: 27.07.2009 14:52
Suosikkijoukkue: KHL, NHL, Leijonat

Re: Vaihtislaisten tekemät pelaajakortit

ViestiKirjoittaja InFlames » 07.04.2011 18:17

Loistava kortti Unkilta Iginlasta :Thumb up: Muutenkin porukalta on hyviä kortteja tullut tähän ketjuun. Tuo on muuten selkeämpi noin, kun on tuo pelaajakuva tuossa keskellä alussa, eikä vasemmassa reunassa ja siihen alle toi infoboksi pelaajasta.

Avatar
Viestit: 1636
Liittynyt: 17.04.2010 14:59
Suosikkijoukkue: JYP, Chicago Blackhawks

Re: Vaihtislaisten tekemät pelaajakortit

ViestiKirjoittaja Rocket » 12.07.2011 18:27

#7 Brent Seabrook

Kuva

Syntymäaika: 20.4.1985
Syntymäpaikka: Richmond, BC, Canada
Pituus: 191cm
Paino: 100kg
Pelipaikka: Puolustaja
Kätisyys: Right
NHL-varaus: 2003 Chicago Blackhawks 1. Kierros (#14)


Kuka on Brent Seabrook? Millainen hän on pelaajana?

Brent Seabrook on tänä vuonna 26 vuotta täyttävä kanadalainen oikeakätinen puolustaja, joka pelaa NHL-joukkue Chicago Blackhawksissa. WHL-vuosien jälkeen lupaavana, isokokoisena puolustajana pidetty Seabrook on raivannut tietä NHL:ssä pelkästään Chicagon riveissä. Hän solmi tällä kaudella jatkosopimuksen seuran kanssa. Tuo 29 miljoonan dollarin arvoinen sopimus kestää vuoteen 2016 saakka, joten ilman vaihtokauppoja Seabrookista voi tulla pitkäaikainen Hawksin tukipilari omassa päässä.

Pelaajana Brent Seabrook on kovaa taklaava omassa päässä varmasti pelaava puolustaja, joka kuitenkin kykenee kiekollisenakin ratkaisuihin. Häntä pidetään yleisesti lahjakkaana kahden suunnan puolustajana, joka ei ole pelkästään rajoittunut hyökkäyspään osaamiseen. Seabrookin kova pelitapa ja taklaukset tuntuvat varmasti vastustajan selkäytimessä koko pelin ajan. Hän on raivannut itselleen paikan ykkösparista ja muodostaa pelottavan parin yhdessä Duncan Keithin kanssa. Seabrook on myös kovalla pelitavallaan ja lämärillään saavuttanut paikkansa Hawksin kannattajien sydämissä.

Kaudet 2001-2005: Vuodet WHL:ssä ja NHL-varaus

Seabrook aloitti varsinaisen junioriuransa WHL:stä Lethbridge Hurricanesin riveissä, kun seura varasi miehen Bantam Draftin kuudentena pelaajana. Samassa joukkueessa pelasi muun muassa kaudella 2001 nykyinen seuratoveri Tomas Kopecky ja tappelijana nimeä tehnyt D.J. King. Ensimmäisellä kaudellaan 2000 hän pelasi kuitenkin vielä pääosin PIJHL-liigassa. Samassa liigassa tuolla kaudella esiintyi myös Colin Fraser. Mies pääsi pelaamaan myös nelisen ottelua Lethbridgen riveissä. Jo 2001 hän oli paljon valmiimpi isoihin peleihin nakuttikin Hurricanesin paidassa peräti 39 tehopistettä. Varsinaiseksi WHL:n läpimurtokaudeksi voidaan laskea kuitenkin vasta kausi 2002-03, jolloin isokokoinen pakki tulitti yhdeksän maalia ja yhteensä 42 pistettä. Tämän lisäksi hän keräsi mukavat 113 jäähyminuuttia ja hänet valittiinkin saman tien Kanadan alle 18-vuotiaiden maajoukkueeseen. Melkein piste per peli tahdilla kisoissa esiintynyt Seabrook voitti turnauksessa kullan lisäksi myös puolustajien maali- ja pistepörssin, valittiin turnauksen parhaaksi puolustajaksi ja pääsi tähdistöön. Tätä kautta ja etenkin tätä turnausta voidaan pitää Seabrookin läpimurtojuttuna ja etenkin Kanadassa junioritietäjät painoivat tarkasti miehen nimen mieleen. Sen verran vakuuttavat näytöt tämä puolustajalupaus kisoissa antoi.

Kuva
- Seabrookin painava laukaus tuottaa joskus myös onnistumisia


Tuon kauden jälkeen koitti kesällä tärkeä päivä miehen uralla, kun NHL:n vuotuinen varaustilaisuus järjestettiin Nashvillessa. Ensimmäisenä varauksen sai Marc-Andre Fleury. Puolustaja Seabrook varattiin draftin neljäntenätoista pelaajana Chicago Blackhawksin toimesta. Chicagon suunnitelmat miehen varalle eivät olleen kovin hätäisiä ja hänet laitettiin seuraavaksi kaudeksi kehittymään takaisin Lethbridgeen. Kyseisessä draftissa Hawks poimi myös Corey Crawfordin, josta myöhemmin tuli maalivahti Chicagon liigamiehistöön.

Sama meno jatkui kaksi seuraavaa kautta. 2003-2005 Seabrook teki 24 maalia (kummallakin kaudella 12) ja pisteitä 95. Tuossa ajassa hän myös voitti Kanadan nuorten maajoukkueessa kaksi mitalia: ensin hopean ja sitten kullan. 2005 hän pääsi myös kokeilemaan kolmen ottelun verran maistiaisia miesten peleistä, kun AHL-seura Norfolk Admirals testasi häntä muutaman pelin ajan. Tämä kausi antoi Hawksin johdolle tarpeeksi näyttöjä ja kaudeksi 2005-2006 miehen suunta vei tavoittelemaan NHL-paikkaa.

Kaudet 2005-2009: Paikka Blackhawksien liigamiehistöstä ja NHL-uran aloitus

Heti ensimmäisellä kaudella Seabrook näytti, ettei tullut joukkueeseen löysäilemään. Kovaa työtä tehneen miehen uurastus palkittiinkin kaudella 2005-06, kun hän nakutti Blackhawksin paidassa peräti 32 pistettä debyyttikaudellaan - puolustajan tontilta. Nämä lukemat myös poikivat miehelle paikan Kanadan MM-joukkueessa, jossa tosin tehomerkintöjä yhtä kahden minuutin jäähyä lukuun ottamatta ei tullut. Kuitenkaan kovin paljoa huomiota ei mies otteistaan huolimatta saanut, vaikka hän oli Chicagon puolustajien pistepörssin ykkönen kahdeksan pisteen erolla Jaroslav Spacekiin ja Jim Vandermeeriin.

Kuva
- Seabrook ei myöskään vierasta tappelemista


Seuraavana vuonna vaani isokokoista puolustajan körilästä toisen sesongin kirous. Tämä ei kuitenkaan esiintynyt Seabrookin kohdalla, vaikka pisteiden valossa pieni takapakki sattuikin. Kauden suoritukset kuitenkin toivat Seabrookille seuraavaksi kaudeksi A-merkin rintaan, mikä merkitsi paikkaa joukkueen varakapteenina. Niinpä Seabrook palasi kaudella 2007-08 pisteiden merkeissä samalle tasolle debyyttivuoden kanssa ja oli ottanut pelillisesti todella suuria harppauksia urallaan. Seuraavaksi kaudeksi Chicago Blackhawks teki paluun pudotuspelien ihmeelliseen maailmaan ja siellä Seabrook oli kuin kotonaan: peli koveni ja 17 ottelussa kaverille kertyi 12 tehopistettä. Runkosarja ei henkilökohtaisella tasolla tarjonnut Seabrookille mitään uutta kehityksen kannalta.

2009-2011: Stanley Cup, olympiakulta ja paikka puolustajien tähtikartalla

Kaudeksi 2009-10 Chicago repi Seabrookin varakapteenin merkin pois hänen paidastaan. Runkosarjassa hän pelasi 78 ottelua tehden 30 pistettä. Mies selviytyi lopulta puolustuspari Duncan Keithin kanssa Kanadan olympiajoukkueeseen. Siellä pisteitä syntyi vain yksi, mutta takuuvarma puolustuspelaaminen takasi Kanadalle lopulta olympiakullan ja jälleen uuden mitalin Seabrookin palkintokaappiin. NHL:ssä Hawksit suunnistivat menestykselliseen pudotuspelimaailmaan ja joukkue voitti lopulta Stanley Cupin kaatamalla Flyersin kuudennessa ottelussa Patrick Kanen maalilla. Pudotuspelikeväänä itse Seabrook oli myös parempi kuin koskaan ennen urallaan. Todella varman puolustuspelin ja painavien taklausten lisäksi 22 ottelussa neljä maalia oli yhtä paljon, kun koko runkosarjassa. Tämä kausi nosti aliarvostetun järkäleen lopultakin huippupuolustajien joukkoon ja koko NHL:n suurelle tähtikartalle.

Kuva
- Mies ja pytty - Seabrook ja Stanley Cup


Kausi 2010-11 olikin sitten jälleen Seabrookin kannalta harppaus eteenpäin. Muutaman painavan taklauksen lisäksi hän pelasi parhaimman kautensa koko NHL-urallaan ja teki peräti 48 pistettä sekä pelasi jokaisen runkosarjaottelun. Tämän huippukauden huomasi myös Chicagon johto, joka solmi Seabrookin kanssa viiden vuoden jatkosopimuksen. Palkkakatosta puolustaja tulee viemään 5.8 miljoonaa dollaria, joten ihan pikkurahalla Chicago ei päässyt miestä enää kiinnittämään. Seabrook ei kuitenkaan ole mikään ylihinnoiteltu ja moni vastaava pakki nuolee paljon enemmän tuohta.

Palkintokaappi

2002/2003

U18 All-Star -joukkue
U18 Paras puolustaja
U18 MM-kulta
U18 Eniten maaleja puolustajista (3)
U18 Eniten pisteitä puolustajista (6)


2003/2004

U20 MM-hopea

2004/05

U20 MM-kulta

2006/2007

NHL:n nuorten tähdistö

2009/2010

Stanley Cup
Olympiakulta


Tekijä: Rocket
Tehty: 12.7.2011


Vaihteeksi taas vähän heikomman laatuinen pelaajakortti, mutta koittakaa kuitenkin saada edes vähän seuraa. Noista 40-vuotiaista konkareista on paljon helpompi tehdä todella pitkiä kortteja, joten voisi seuraavaksi jotain tyyliin Marty Turcoa kokeilla kortintekokohteena. Grabovskista on myöskin tulossa minulta pelaajakortti, jos sen jossain vaiheessa saisi työstettyä valmiiksi. Jatkakaa muutkin korttien tekemistä, mielenkiintoista luettavaa ehdottomasti!
Patrick "The Doctor" Kane: Superman, Spin-O-Rama, Shootout

"Mää täs laskeskelin, että niil oli tää Kreps ja Rosa ja mikä St. Pierre. Sinne voi muutaman miljoonan heittää, et enemmän tein maaleja kun ne yhteensä."
- Jonne 'Teurastaja' Virtanen

"Vähän se on lihava, mutta muuten ihan mukava."
- Jonne 'Teurastaja' Virtanen Antti Pihlströmistä

Avatar
Viestit: 8280
Liittynyt: 01.09.2010 18:15
Suosikkijoukkue: Rauman Lukko ja Liverpool FC, Danish Dynamite

Re: Vaihtislaisten tekemät pelaajakortit

ViestiKirjoittaja Lukko1936 » 24.09.2011 16:30

Perttu Lindgren #15

Kuva
Syntymäaika: 26.9.1987
Syntymäpaikka: Pirkanmaa, Tampere
Pituus: 184cm
Paino: 85kg
Pelipaikka: Keskushyökkääjä
Kätisyys: Left
NHL-varaus: 2005 Dallas Stars 3.kierros (#75)


Lyhyt esittely
Perttu Lindgren on 24-vuotias keskushyökkääjä, joka pelaa tällä hetkellä SM-Liigassa Rauman Lukon riveissä. Nuoresta iästään huolimatta Pirkanmaalta lähtöisin oleva taituri on kolunnut myös Pohjois-Amerikassa AHL-Liigaa. Lindgren tunnetaan loistavasta pelisilmästään, huikeista syötöistään ja maaleistaan. Hän voitti SM-Liigan runkosarjan pistepörssin
kaudella 2010-2011.

Juniorivuodet
Koska Lindgren oli kotoisin Pirkanmaalta, aloitti hän amatööriuransa Tampereen Ilveksen junioreissa, mutta esiintyi myös Tapparan A:n ja Ikurin Vilkkeen riveissä. Hänen lahjakkuutensa nähtiin siellä saman tien. Vuosien jälkeen Ilveksen A-juniori otteluissaankin hän takoi hurjat määrät pisteitä ja johdatti tupsukorvat aina pudotuspeleihin saakka kaudella 2004-2005. Playoffseissa Lindgren jatkoi hurjaa pistetahtiaan ja sivusikin jo uutta piste-ennätystä pudotuspelejen aikana, joka oli ennen Hermanni Vidmanin nimissä vuoden 2000 keväältä. Nuoren hyökkääjälupauksen pistetehtailulle ei näyttänyt tulevan loppua ja Ilveksen A-juniorit pääsivät lopulta juhlimaan mestaruutta. Vaikka Lindgren antoi hienoja näytteitä kaikille jääkiekkoa seuraaville ihmisille, varattiin Perttu NHL:ään vasta kolmannella kierroksella, kun Dallas Stars varasi hänet. Varausnumeroksi hänelle tuli 75. Samalla kaudella Perttu pääsi myös kokemaan SM-Liigan, kun hän pääsi pelaamaan kaksi ottelua tupsukorvien liigajoukkueessa, mutta pistetili ei vielä auennut.

Ilves - Lindgrenin läpimurto
A-junioreista lähtien Tampereen Ilvestä edustanut Perttu Lindgren pääsi kaudella 2005-2006 pääsi pelaamaan kokonaisvaltaisesti Ilveksen liigajoukkueessa. Silloin hän teki läpimurtonsa liigaan ja ihastutti kaikki tamperelaisfanit taidollaan. Sillion hän muodosti nykypäivänäkin samassa joukkueessa eli Lukossa pelaavan hieman kokeneemman Jussi Pesosen kanssa vaarallisen tutkaparin. Parivaljakko pelasi upeasti yhteen, jolloin molemmat tekivät kovan saldon pisteitä. Pesonen pelasi toista kauttaan Ilveksessä ja nuoren lupauksen tulo samaan ketjuun herätti hänet. Lindgren teki hurjan saldon pisteitä myös debyyttikaudellaan. Hänen lavastaan syntyi 13 maalia ja 24 syöttöpistettä eli 37 tehopistettä, joka oli tulokaspelaajien pistesaldoista suurin. Lindgren tehosti Pesosen peliä ja tämäkin pääsi tekemään piste-ennätyksensä. Perttu valittiin SM-Liigan vuoden tulokkaaksi Jarmo Wasama -palkinnolla. Lindgrenin pelaaminen oli kerännyt huomiota myös Nuorten Maajoukkueessa. Lindgren sai kutsun Suomen-U20 joukkueeseen ja pelasi lopulta alle kaksikymmentävuotiaiden MM-kisoissa. Sielläkin Lindgren jatkoi hienosti, sillä seitsemässä ottelussa syntyi 2+4=6 tehopistettä eli melkein piste/peli -tahtiin.

Kuva
Perttu Lindgren - Vuoden tulokas


Perttu Lindgren teki ensimmäisen Ilves-kautensa jälkeen sopimuksen hänet varanneen Dallas Starsin kanssa. Sopimuksessa kuitenkin sovittiin että hän pelaa vielä yhden kauden Suomessa, koska hän ei ollut käynyt armeijaa. Lindgren jatkoi siitä mihin tulokaskaudellaan oli jäänyt. Tupsukorvien riveissä Perttu ei heiluttanut maaliverkkoa yhtä useasti ja pistesaldo jäi alhaisemmaksi. Silti hänen neljä maaliaan ja 22 syöttöpistettä piti Starsin edelleen vakuuttuneena ja Perttu siirtyi rapakon taakse seuraavaksi kaudeksi. Myös kaudella 2006-2007 Lindgren oli U20-joukkueen mukana MM-kisoissa ja onnistui hienosti. Tällä kertaa kuudessa ottelussa syntyi kiitettävät 2+8=10 tehopistettä.

Rapakon taake, osa 1
Lindgren oli tehnyt jo aikaisemmin sopimuksen Dallas Starsin kanssa ja hän lähti Amerikan toiseksi kovimpaan liigaan AHL-Liigaan, jossa hän pelasi Dallas Starsin farmijoukkueessa Iowa Starsissa. Pitkällä kaudella Perttu onnistui kymmenen kertaa maalinteossa ja antoi 24 maaliin johtanutta syöttöä. Lindgrenin ensimmäinen visiitti Pohjois-Amerikassa jäi yhden kauden mittaiseksi, sillä hän palasi Suomeen kaudeksi 2008-2009.

Paluu Suomeen
Kaikkien yllätykseksi Lindgrenin uusi seura Suomessa oli kasvattajaseura Ilveksen sijasta Rauman Lukko. Dallasin organisaatiossa luultavasti ajateltiin, että kotiseuraan palaaminen ei ollut parhaaksi, vaan hänet lähetettiin muualle, jotta itsenäistyminen jatkuisi ja kehittyminen pelaajana saisi hyvää jatkoa. Raumalaisjoukkueessa Lindgren teki 49 ottelussaan 5+19=24 pistettä. Vaikka pisteitä ei tullut niin kovaan tahtiin, nähtiin Lindgrenin silti menneen eteenpäin pelissään ja olihan aluksi vaikeaa sopeutua kokonaan uuteen joukkueeseen. Lukon kakkosketjun sentterinä pelannut Perttu oli saanut AHL-vuoden jälkeisen kauden aikana lisää itseluottamusta ja löysi vahvuuksiaan varsinkin syöttöpelissä. Vuosi Lukossa riitti toistaiseksi ja Lindgren siirtyi takaisin Pohjois-Amerikkaan kaudeksi 2009-2010.

Kuva
Lindgren palasi Dallasin organisaatioon.


Rapakon taakse, osa 2
Perttu Lindgrenin kausi kului jälleen Starsin organisaatiossa ja hänen uusi seuransa oli Dallasin farmijoukkue Texas Stars. Vuosi Lukossa oli tehnyt peliään eteenpäin saaneelle Lindgrenille hyvää, kun nuori pelaaja latoi jopa 47 tehopistettä 74 ottelusta. Pisteistä 14 oli maaleja ja 33 syöttöpisteitä. Kuten aiemmin sanottu, Lindgren oli löytänyt vahvuutensa syötöissänsä. Lindgrenin kova uurastus palkittiin 19. lokakuuta 2009, kun hän pääsi pelaamaan ensimmäisen ottelunsa NHL-liigassa, jonne hän oli jo kauan tähdännyt. Perttu pelasi nelosketjun sentterinä ja peliaikaa hänelle kertyi lopulta 8.33, mutta vielä ei tehotili auennut. Kaudeksi 2010-2011 Perttu teki paluun Rauman Lukkoon, joka oli hänelle ainut mahdollinen seura euroopassa.

Kausi 2010-2011 - Sensaatio
Lindgren pelasi hieman vaisuhkon kauden edellisellä esiintymisellään Raumalla, mutta vuosi AHL:ssä oli uudistanut hänet. Raumalaisyleisö suoraan ihastui häneen, sillä Pertun maalintekotaito, syöttötaito, pelisilmä ja koko pelikäsitys oli aivan muuta luokkaa kuin aiemmin. Lindgren latoi pisteitä hurjaan tahtiin eikä häntä syyttä sanottu yhdeksi SM-Liigan vaarallisimmaksi hyökkääjäksi hyökkäyspäässä. Lopulta kettulauman ylivoimakin perustui Lindgrenin loistaviin syöttöihinn ja pelisilmään. Lindgrenin pelaaminen oli todella huikeata menoa ja maali -ja syöttömäärät tuplaantuivat edelliskaudesta Suomessa. Ainut hänen ongelmansa oli pieni ailahtelevuus pelien sisällä. Yleensä jos Perttu oli hieman näkymätön saattoi koko joukkue olla kanveesissa. Lindgren johdatti Lukon monesti voittoihin ja hänen tärkeys joukkueellensa taisi olla suurin koko liigassa. Hän voitti SM-Liigan runkosarjan pistepörssin ja hänet valittiin All Stars-ketjuun. Pertun tahti ei kuitenkaan hiipunut missään vaiheessa ja pudotuspeleissä Lindgren pelasi upeaa peliä ketjukavereidensa Lauri Tukosen ja Jakub Petruzalekin kanssa. Lopulta Lindgren pääsi keväällä juhlimaan pronssisista mitaleista. Luultavasti hänelle aukeaa lähitulevaisuudessa portit NHL:ään, mutta hänellä on ainakin yksi vuosi Lukossa jäljellä.

Kuva
Perttu Lindgren elementissään.


Saavutukset:
2006 U20 MM-Pronssi
2006 Jarmo Wasama -palkinto
2009 Ensimmäinen NHL-Ottelu
2010 Ensimmäinen EHT-turnaus
2011 SM-Liiga, pronssi
2011 All Stars-kentällisessä
2011 Runkosarjan pistepörssin voitto

Kuva
Perttu Lindgren elementissään.

Tekijä: Lukko1936
24.9.2011
Here comes the yellow and blue.

Paluu Yleinen kiekkokeskustelu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa